*

Metson Anteron blogi Metson Anteron elämää ja mietteitä

Turvapaikanhakijoiden sijoitus: Valvottua joutenoloa vai sosiaalisia yrityksiä?

  • Kuva 1: Syyrialaista turkinmäntymetsää
    Kuva 1: Syyrialaista turkinmäntymetsää
  • Kuva 2: Tabqa pato Syyriassa
    Kuva 2: Tabqa pato Syyriassa
  • Kuva 3: Yksi Haman keskiaikaisista vesipyöristä Syyriassa
    Kuva 3: Yksi Haman keskiaikaisista vesipyöristä Syyriassa

Olen aina ajatellut, että meidän sukupolvemme osa ilmastonmuutoksen tarinassa on pilata asiat tulevaa sukupolvea varten. Lapsiemme tehtäväksi jää sitten seurauksista kärsiminen. Olen ollut useiden muiden tavoin tässä asiassa väärässä. Laskun maksu alkaa jo nyt.

Ilmastonmuutos on ollut mukana aiheuttamassa Välimeren ympäristön maille valtavaa rakennemuutosta. Siinä missä maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teknologiayhteiskuntaan siirtyminen nähdään Suomessa pohjoisesta sijainnista johtuvana luonnollisena asiana, tilanne on erilainen auringossa kylpevässä Syyriassa. Alue soveltuu auringon puolesta hyvin maataloudelle. Syyria on käytännössä hakannut oman metsänsä, mutta maasta löytyy meidän 23 miljoonaan hehtaariin verrattuna vähäiset puoli miljoonaa hehtaaria, paikoin yllättävän tutun näköistä metsää (Kuva 1.).

Välimeren alueen maiden maanviljelys on siis kärsinyt kuivuudesta, eivätkä ronskeihin otteisiin tottuneet diktatuurit oikein ole olleet tilanteen tasalla. Bashir Al-Assad epäonnistui osin vedestä ja kuivuudesta johtuvien levottomuuksien ratkaisemisessa tunnetuin seurauksin. Syyrian 22 miljoonasta asukkaasta 11 miljoonaa on paennut maasta. Myöhemmät yritykset vesiongelman ratkaisemiseksi yhteistyössä Venäjän kanssa ovat tulleet konfliktin kannalta liian myöhään. Vesivarat ovat olleet myös Etu-Aasian maiden välisten suhteiden kiistakapulana. Esimerkiksi käy Tabqan padon rakentamisesta aikanaan seurannut konflikti (Kuva 2.). Alueen konfliktien kestävä ratkaiseminen vaatii joka tapauksessa vesivarojen hallinnan parantamista.

Useat muut alueen maat ovat hoitaneet tilanteen mallikkaammin. Esimerkiksi lähialueen Israel on käyttämässä uutta teknologiaa suolan poistamiseksi merivedestä ja sen lisäksi tekemässä  historiallista yhteistyötä Jordanian kanssa veden johtamiseksi Kuolleeseen mereen. Mekin olemme mukana tässä keskustelussa sillä tasolla, että blogistit epäilevät hallituksen olevan myymässä pohjavesivarojamme ymmärtämättä, että kyse on mittaluokkia laajemmasta asiasta kun muutamasta hassusta pullollisesta kivennäisvettä. Ostajina olisivat niistä epäilemättä tässä tilanteessa kiinnostuneet ulkomaalaiset sijoittajat.

Poliittisista kriiseistä poiketen ilmastonmuutos ei mene ohi. Pitkällä tähtäimellä Afrikan ja Vähä-Aasian pakolaisille ei ole paluuta takaisin perinteiseen elämään, varsinkin jos lähtömaa on raunioina. Ei ole viitteitä siitä, että rakennemuutos olisi sen paremmin hanskassa muuallakaan kuivuudesta kärsivässä Afrikassa. Ilmastonmuutosta ei ole mahdollista enää pysäyttää edes pistämällä silmät kiinni ja toivomalla oikein kovasti, mutta siihen on toki mahdollista vastata nykyaikaisen teknologian keinoin. Syyrian osalta selkeänä yksittäisenä projektina nousee esille Eufratin veden tehokkaampi käyttö kasteluprojekteissa.

YK:n pakolaisleireillä pakolaisille riittää virallisesti ruokaa ja heidän tarpeistaan huolehditaan. Jostain syystä pakolaisleirit eivät tunnu kelpaavan pakolaisille. En ihmettele tätä. Leirien ongelmaksi on sanottu sitä, että leirit ovat jossain määrin sotavankileirejä muistuttavaa valvottua joutenoloa: leirillä olevat eivät saa tehdä työtä. Myös väärinkäytöksistä, prostituutioon pakottamisesta ja äärijärjestöjen värväyksestä on esitetty väitteitä. YK:n kyvystä pitää oma pesänsä puhtaana on puhuttu aiemminkin. Leirit eivät ole oikea paikka kasvaville nuorille. Kouluja käydään leirimaan opetusohjelmien mukaan.

Vaikka veikkaankin Hanna Sarkkisen tai Juha Sipilän kotien voittavan kirkkaasti leiriolot, miten on mielekkään elämän rakentamisen laita? Saako  Suomeen tuleva turvapaikanhakija alkaa heti rakentaa omaa elämäänsä yrittäjänä vapaasti? Saako hän opettajana tai lääkärinä harjoittaa koskaan Suomessa omaa ammattiaan? Kummatkin ammatit vaatisivat laajaa lisäkoulutusta ja olemme juuri päättäneet EU:n ulkopuolisille opiskelijoille lukukausimaksut.

Huolimatta puheista Bashir al-Assadin diktatuurista, useimmat Syyrian pakolaisista ovat eläneet ennen sotaa työtä tehden rauhallisissa olosuhteissa ja haluavat edelleen elää normaalia elämää, tehdä työtä ja kouluttaa lapsensa. Leireillä ei tähän ole mahdollisuutta. Järjestelmä tarvitsisi kipeästi remonttia ja päivitystä tälle vuosituhannelle. Niin tarvitsisi ehkä myös YK.

Siinä missä Bashir al-Assadin hallinto aliarvioi ilmastonmuutoksen aiheuttaman rakennemuutoksen, niin tekevät nyt myös Suomen päättäjät. Pakolaisten majoittamiseen tarkoitetut tilat ja resurssit ovat loppu. Meillä ollaan nyt pienemmässä mittakaavassa toistamassa YK:n leirellään tekemät virheet. Olisi aika muuttaa konseptia. Tarvitaan uusia sosiaalisia innovaatioita.

Entä jos otettaisiin mallia niistä ihmisistä jotka näkevät pakolaisissa uhan sijaan mahdollisuuden?  Mitäpä jos laittaisimmekin pakolaiset, heidän niin  halutessaan, suoraan töihin, rakentamaan oman infrastruktuurinsa, keskuksensa ja ehkä lopulta oikeat työpaikkansa itse, eräänlaisten yhteiskunnan tukemien sosiaalisten yritysten kautta? Työvoimahallinnolla on jo olemassa konsepteja siitä, miten esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa työskentely voi vaikuttaa lisäävästi tukiin, joita voisi kehittää edelleen tätä tarkoitusta varten.

Suomessa on muutakin vajaakäytöllä olevaa resurssia kun poimimattomat marjat metsissä. Valtiolla ja vanhoilla valtionyrityksillä on paljon periaatteessa tuottavaa omaisuutta, jota voisi hoitaa ja käyttää tuotantoon pakolaisten kotouttamistarkoituksessa. Esimerkiksi rakennusprojekteissa nämä sosiaaliset yritykset voisivat muodollisesti toimia varsinaisen rakennuttajan alihankkijoina.  Entisiä sotilasalueita, metsää, peltoja, käytöstä poistettuja tutkimuskeskuksia, suljettuja kaivoksia... lista on loputon.  Tällä hetkellä poliittiset päättäjät tuntuvat erikoistuneen tällaisen omaisuuden välittämiseen ulkomaille lähes hintaan kun hintaan, ikään kun kyseessä olisi konkurssiin mennen yrityksen omaisuuden realisointi 90-luvun pankkikriisin aikana. Olisi järkevää säilyttää omistus ja yrittää sen sijaan keksiä omaisuudelle mielekästä käyttöä. Kynnys veronkertymää kasvattavan liikevaihdon luomiseksi olisi pienempi, jos liiketoiminnan ei tarvitsisi tuottaa yritykselle kilpailukykyistä tuottoprosenttia valtionomaisuuden ostossa tehdylle investoinnille.

Maksaisihan se valtion tukema työ, mutta suuri lasku tästä joka tapauksessa tulee. Osa tästä valtion alkuun auttamasta ja valtion käyttämättömiä resursseja hyödyntävästä sosiaalisesta yritystoiminnasta saattaisi muuttua kannattavaksi yritystoiminnaksi ja tuoda näin jatkossa työpaikkoja kaikille.

Turvapaikanhakijat integroitaisiin sosiaalisten yritysten kautta tukematonta työllistymistä nopeammin suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla konseptilla pakolaiset voisivat toimia myös maatalous- ja kaivossektorilla. Jonkin tasoista osaamista leireiltä pitäisi kyllä löytyä. Syyriassa on ollut mm. apatiittikaivos ja merkittävää maataloutta. Syyria on tuhonnut suurimman osan omia metsiään, mutta metsätalous saattaisi silti olla sopiva ala. Sosiaalisten yritysten kautta hoidettu pakolaisten vastaanotto voitaisiin ajatella investointina, joka saattaa maksaa itseään takaisin Syyrian jälleenrakennusvaiheessa.

Hoidetaan omat kiintiövelvoitteemme yhdessä muiden maiden kanssa sovitulla tavalla ja haetaan sen lisäksi leireiltä pois ne ihmiset perheineen, jotka pystyvät auttamaan ja haluavat osallistua pakolaisekosysteemin rakentamiseen. On jo todettu, että pakolaiset tuovat työpaikkoja pakolaisista huolehtiville suomalaisille ja ehkä vuokratuloja kunnille.  Minusta olisi mukavampaa, että pakolaisista huolehtiminen toisi töitä sosiaalisten yritysten kautta myös muilla sektoreilla työskenteleville suomalaisille. En väitä että me nyt varsinaisesti tienattaisiin tällä, mutta jos pakolaisten määrä kasvaa, konseptia on pakko kehittää kaikkien kannalta mielekkäämmäksi. Valvotun joutenolon sijaan tulijoiden autonomia tulisi pyrkiä säilyttämään. Ihmisten osaamista tulee kunnioittaa ja antaa heille mahdollisuus kehittää ja käyttää sitä Suomessa.

Tulevien kriisien kannalta voisi myös olla asiallista alkaa kouluttaa ilmastonmuutoksen runtelemista maista tulevia sopivasti pohjakoulutettuja pakolaisia ympäristöteknologiaan: kestävään maa- ja metsätalouteen sekä vedenpuhdistuksen ja Syyrian aluelle perinteisesti tärkeiden keinokastelujärjestelmien (Kuva 3.) saloihin. Nämä teknologiat ovat avainasemassa lyhyen tähtäimen taistelussa ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. 

Kuten Israelin esimerkki osoittaa, kuivuus on voitettavissa teknologian keinoin. Vettä tarvitaan ruuan viljelyyn ja työpaikkojen ylläpitämiseen pakolaisten lähtömaiden maanviljelyssektoreilla. Työpaikat puolestaan luovat yhteiskunnallista vakautta. Samalla tavalla, kuin meillä on moraalinen velvollisuus valtiona auttaa tällä hetkellä hädässä olevia pakolaisia, meillä on mielestäni myös moraalinen velvollisuus käyttää osaamistamme tulevien kriisien ja tulevan inhimillisen hädän rajoittamiseen koulutusjärjestelmämme ja osaamisemme jakamisen keinoin.

Leipä ja sirkushuvit on perinteisesti katsottu hyväksi tavaksi yhteiskunnan pitämiseksi rauhallisena. Täysi maha on toiminut historiallisesti hyvin demokratian korvikkeena. Jos ympäristösyistä epästabiilit maat osaisivat taistella modernilla teknologialla kuivuutta vastaan, maanviljelijöille riittäisi töitä ja äärijärjestöjen rekrytointipohja kapenisi merkittävästi. Kouluttamalla turvapaikanhakijoita ja pakolaisia maataloudessa, metsätaloudessa ja veden puhdistukseen liittyvässä ympäristötekniikassa pystyisimme parhaiten puuttumaan ongelman syihin.  Mielestäni Suomen ja YK:n pakolaispolitiikan tulisi sirkushuvien sijaan keskittyä enemmän leipäosiosta huolehtimiseen.

Kuva 1: Syyrialaista Turkinmäntymetsää. By Bertramz (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Kuva 2: "The Tabqa Dam" by Mohamed7799 - Own work. Licensed under CC BY-SA 4.0 via Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:The_Tabqa_Dam.png#/media/File:Th...

Kuva 3: "Hama-3 norias". Licensed under CC BY-SA 3.0 via Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hama-3_norias.jpg#/media/File:Ha...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat