*

Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Globalisoituva koulutus lottovoittona ja yritykset turvapaikanhakijoina

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa erikoislääkäri Ari Kemppainen kertoo laskeneensa, paljonko on tullut maksamaan yhteiskunnalle. Hän sai summaksi 380000 euroa. Erikoislääkäri on kouluttautunut 11-12 vuotta. Lukuvuoden hinta USA:n lukukausimaksuilla opiskelevalle olisi vuoden 2016 hinnoilla asumiskuluineen keskimäärin $35,370. Arvio on siis oikeansuuntainen, ehkä alakanttiinkin.

Mielipidekirjoittaja kertoo, että maallemme olisi ollut lottovoitto, jos hän olisi muuttanut  maahan muualla koulutettuna. Koulutettu ihminen siis kannattaisi ottaa maahan valmiina ulkomailta, sen sijaan että koulutetaan täällä asuvia. Kotimaisen työttömän vastikkeellistaminen tulisi kai sitten yhteiskunnalle kouluttamista halvemmaksi? Tämä ajatus voi osua enemmän nappiin kuin moni huomaa. Jatketaanpa ajatusta.

Ari Kemppainen kritisoi korkeasti koulutetun ja suojatulla alalla työskentelevän näkökulmasta turvapaikanhakijoiden mieltämistä vain kulueränä, vaikka valmiiksi koulutettu tulija olisi meille säästöä. Käytännössä maahanmuuttajat eivät työllisyysmielessä häiritse yliopistokoulutettujen työmarkkinoita (Kuvio 5.). Rahoitusmallilla ohjattu yliopistosektori saattaa olla tästä poikkeus ja tutkintojen suorittaminen vain suomeksi ilman englannin kielen hyvää osaamista alkaa olla vaikeaa. Yliopistojen tulee nyt lisätä ulkomaalaisten opettajiensa lukumäärää.

Ero ulkomailla suoritettavan opetuksen ja kotimaisen opetuksen välillä hämärtyy opettajien kansainvälistymisen myötä koko ajan, tukien Ari Kemppaisen näkökulmaa. Mutta miksi kouluttaa itse, jos saman koulutuksen saisi ostettua halvemmalla ulkomailta? Ja miksi kouluttaa veronmaksajien rahoilla suomalaisia, jos opiskelijansa itse valitsevan oppilaitoksen mielestä parempia koulutettavia löytyykin ulkomailta? Ja miksi ylipäänsä kouluttaa ketään, jos valmiiksi koulutettuja saa ulkomailta? Ja toiselta kantilta tarkasteltuna, miksi jättää ottamatta tänne, jos pitkään koulutettu ihminen on jäämässä sodan jalkoihin?


Suomen yritystuet nousivat 8,8 prosenttia vuonna 2015. Monia vähävaraisille tärkeitä tukia päätettin samaan aikaan leikata. Koska selkeästi arvotamme nykyään yrityksiä enemmän kuin yksilöitä, olisiko meidän syytä tarjota turvapaikkoja kokonaisille yrityksille työntekijöineen? Kyllä siinä juhlapuheiden valossa monelta sydän murtuu, kun ajattelee että työpaikkoja ja vientikelpoisia tuotteita valmistavia yrityksiä tuhoutuu sodan jaloissa! Voisimme päästää kotimaiset yritystukiyritykset nukkumaan dinosaurusten kanssa ja ottaa tilalle uusia ulkomailta.

Jos liiketoiminta siis ei onnistuisi enää omassa maassa, yritys voisi tuoda rahansa ja kaikki työntekijänsä Suomeen. Kun elinkeinoelämä kerran pitää paikallista sopimista niin tärkeänä, niin ehkäpä voisimme reiluuden nimissä sallia siirtymäajalla lähtömaan työehtojen ja verotuksen soveltamisen Suomessa kulttuurishokin välttämiseksi? Kannattaisi kuitenkin kaikesta huolimatta pitää erillään sotaa pakenevien ihmisten auttaminen ja suomalaisten yritysten halpatyövoiman tarve, ja ottaa ihmiset tänne identiteettinsä, ammattinsa ja työpaikkansa kanssa, jos vain mahdollista.


Mielestäni ajatusta kannattaisi pohtia vakavasti ja miettiä sen kautta, mihin voi lähteä mukaan, mihin ei. Maailma muuttuu, ja vanhat itsestäänselvyydet eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Nykyinen yhteiskunnallinen kahtiajako voi muuttua tulevaisuudessa jo historiassa tutuksi jaoksi ulkomailla koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Ihmismassojen ja rahan liikkeessä ei ole enää kyse marjanpoiminnasta jossa yritykset ovat vain saamapuolella. Yrityksen kansainvälisyyden ei tarvitse merkitä enää ainoastaan sitä, että konserniavustusten ja maasta toiseen muuttuvien säädösten avulla ei makseta veroja. Siirtyville ihmisille pitäisi tarjota mahdollisuus tuoda omat työpaikkansa ja niihin liittyvä IPR mukanaan. Siirtyvien yritysten tai joissain tapauksissa yrityksen osien mukaan perustettavat entistä vastaavat yritykset voisivat työllistää myös muita.

Kiina on nyt maailman suurin talous ja sen yrityksillä  tulee olemaan rahaa mitä sijoittaa. Avoimin ovin ja ikkunoin liikkeellä olevista maista ostetaan vielä kaikki irti lähtevä, poliitikkoja myöten. Suomalaiset kuitenkin tarvitsevat säätelyä, lainsäädännön turvaa selvitäkseen globalisaation haasteista.  Myös vielä suojatuilla aloilla työskentelevien kannattaisi miettiä koulutukselle, työvoiman liikkuvuudelle ja luonnonvarojen käytölle sellaiset pelisäännöt, että selviäisivät itse niiden kanssa myös viimeisten suojamuurien murruttua. Ei tarvitse sitten jälkikäteen itkeä kuin nainen sellaisen perään, mitä ei pystynyt puolustamaan kuin mies.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"Mielipidekirjoittaja kertoo, että maallemme olisi ollut lottovoitto, jos hän olisi muuttanut maahan muualla koulutettuna. Koulutettu ihminen siis kannattaisi ottaa maahan valmiina ulkomailta, sen sijaan että koulutetaan täällä asuvia."

Kyllä jos Suomessa ei alunperinkään kouluteta lääkäreitä tuo pitäisi paikkaansa, mutta kun koulutetaan jolloin syntyy kilpailu kotimaisen ja ulkomaisen välillä työposiotiosta, jolloin tulee väkisinkin työttömiä, voi tuntua hävinneelle osapuolelle muulta kuin lottovoitolta.

Toiseksi jos luotetaanko että ulkomaat tuottavat lääkäreitä ja erikoislääkäreitä Suomen tarpeisiin, jotka siis haluavat myös Suomeen töihin, ilman että pitää houkutella esim. etuuksilla. Voidaanko lyödä koulujen oviin munalukot suoraan ja ruveta odottamaan että maahanmuuttajat tulevat ja tekevät työt?

Juuso Hämäläinen

Pelisääntöjä ei tarvitse muuttaa kuin yhdessä kohtaa. Yritysten voittovarojen on jakaannuttava laajemmin. Vain näin saadaan ostovoimaa lisää ja kysynnän kasvaessa myös työpaikkoja lisää.

Työllisyys ei parane kouluttamalla lisää tai tuomalla työvoimaa. Se paranee vain jakamalla tuotettua vaurautta. Jos tyydymme yhä harvempien rikastumiseen, polkee kysyntä ja työllisyys paikallaan. Itseasiassa automaatio ja uusi tekniikka vielä vähentää työpaikkojen määrää. Rikas ei syö ja kuluta määräänsä enempää ja työtön ei edes tarvettaan vastaavasti.

Toimituksen poiminnat