*

Metson Anteron blogi Metson Anteron elämää ja mietteitä

Liian alas asetetut tukien rajat tappavat keskiluokan

Näin tässä eräänä päivänä ohimennen paperin, jossa opiskelijalle oli myönnetty Kelasta sairaslomakorvausta  ensimmäiselle kuukaudelle, luonnollisesti omavastuuajan jälkeen, noin kuusi euroa päivässä. Tämä on vähemmän päivää kohden, kuin oikeastaan minkään työehtosopimusten mukaisesti palkatun ammatin tuntipalkka.  Ensimmäinen reaktioni oli, että eihän tuollaisella rahalla voi kukaan elää. Sitten aloin rationalisoimaan asiaa mielessäni ja mietin että onhan se opintorahakin aika pieni, elokuusta alkaen 250 euroa kuukaudessa brutto. 

Asia palasi mieleen, kun luin tänään Seattle Times- lehdestä mielenkiintoisen artikkelin Will the last middle-class person leaving seattle turn off the lights? Siinä Gene Balk kirjoittaa pienenevästä keskiluokasta, miten yli 75000 dollaria vuodessa (70600 €, 5880 €/kk) ansaitsevien ihmisten määrä kasvoi vuosien 2010 ja 2015 välillä 11 kertaa nopeammin, kun alle 75000 dollaria vuodessa ansaitsevien. Seattlen Downtownin, Belltownin ja South Lake Unionin alueella kokopäivätyötä tekevien määrä kasvoi 50% vuosien 2010 ja 2015 välillä. Suurin osa tästä työllisyyden kasvusta tuli yli 75000 dollaria ansaitsevien joukossa, joiden määrä kaksinkertaistui tällä aikavälillä. Tämän seurauksena vaikkapa 50000 dollaria vuodessa ansaitsevilla on ongelmia löytää sellaista asuntoa, joihin heillä on rahaa. Yhteiskunnan tukitoimet on suunnattu talouksille, joiden kokonaistulo on alle 80% alueen mediaanitulosta, joten vaikkapa alueen peruskoulun opettajilla tai palomiehillä ei todennäköisesti ole varaa asua alueella jossa he työskentelevät. Keskiluokka joutuu siirtymään muualle, koska he ovat liian köyhiä maksamaan rikkaiden pilviin hinaaman kustannustason kulut omasta pussistaan, mutta liian rikkaita saadakseen senttiäkään tukia.

Miten sitten Euroopassa? Köyhien kannalta hankalaa autoverotuksen uudistamista ehdottaneen Anne Bernerin etnisessä kotimaassa, Sveitsissä köyhyysraja on 2000 euroa kuukaudessa. Suomessa köyhyysraja on 14 300 euroa vuodessa kulutusyksikköä kohden, yksineläjillä 1 190 euroa ja kahden aikuisen taloudessa 1 785 euroa per kuukausi. Meillä 2030 euroa kuukaudessa yhteensä ansaitseva talous ei saa pääkaupunkiseudun ulkopuolella edes asumistukia. Meillähän käytiin taannoin roihuavaa keskustelua siitä, kuka Suomessa oikein on köyhä, kun Jutta Urpilainen määritteli pienituloisen rajaksi 3000 euroa kuukaudessa.  Pohdittuani näitä asioita päädyin siihen, että Jutta Urpilainen oli tavallaan oikeassa siinä, että esimerkiksi asumistukien ylärajan olisi tietyissä tapauksissa syytä olla jossain kolmen tonnin kuukausitulojen hujakoilla. Me rajaamme tällä hetkellä liikaa yhteiskunnan tukia ja tuotamme siksi Seattlen tavoin kahtiajakautunutta yhteiskunta murentamalla keskiluokan taloutta.

On selvää, että jos tuet jakavat yhteiskuntaa kahtia ja niiltä putoaminen aiheuttaa merkittävän tulotason tiputuksen, tuet on rajattu liian tiukasti. Tämä liian tiukka tukien rajaaminen koetaan käytännössä kannustinloukkuina.

Tukien ulkopuolelle jääminen ilman vaikkapa perheen perustamiseen tosiasiallisesti riittävää tulotasoa aiheuttaa kilpailuhaitan muihin verrattuna.  Lisäksi nyt asunnon tai metsän omistaminen rajaa tulojen kannalta todella köyhät useiden tukien ulkopuolelle: Jotta saisit tukea, joudut ensin myymään ja syömään omaisuutesi. Rajat ovat tällä hetkellä liian alhaalla ja jakavat yhteiskuntaa kahtia. Jopa Sveitsin köyhyysrajan hujakoilla ansaitsevat taloudet suhtautuvat nyt nuivasti köyhempien tukemiseen, koska itse jäävät tukien ulkopuolelle. He kysyvät aiheellisesti, miksi heidän, tukien ulkopuolelle jäävinä, pitäisi tukea köyhempiä, kun enemmän tienaavia ja omistavia tuetaan muilla tuilla ja järjestelyillä.

Meidän yhteiskuntamme on jakautumassa EU-Suomen matalapalkkaihimisiin: nykyisiin nuoriin, jotka eivät ikinä saavuta vanhempiensa tulotasoa ja vanhoihin työuransa loppupuolella oleviin, jotka pitävät tiukasti kiinni matalasta veroprosentistaan.  Jossain vaiheessa matalapalkkasukupolvesta tulee enemmistöä. Samoin olemme luomassa matalapalkkamarkkinoita maahanmuuttajille. Heitä tulee koko ajan enemmän, ja jossain vaiheessa heidän äänensä täytyy merkitä jotain myös päätöksenteossa. Selkeästi jatkossa vaikutusvaltaisten ryhmien kyykyttäminen ja pitäminen köyhinä matalalla tukien tasolla  on lyhytnäköistä ja typerää.  Esimerkiksi lääkkeiden omavastuurajan korottaminen tuntuisi ihan järkevältä, jos myös köyhimmillä omavastuun maksajilla olisi oikeasti rahaa maksaa omavastuu.

Pienituloisille tarjottavien tukien rajojen tuntuvaa korottamista ei poliittisella kentällä tunnu kukaan pitävän realistisena vaihtoehtona, vaikka se on tosiasiallisesti ainoa käytettävissä oleva keino yhteiskunnan kahtiajakautumisen pysäyttämiseksi. Me selitämme joka päivä mielessämme erilaisilla tekosyillä nykyisen, selvästi terveen järjen vastaisen tilanteen, vaikka tiedämme kaikki, että se johtaa uuden köyhälistön syntyyn tulevaisuudessa.  Jos kuusi euroa päivässä on meidän yhteiskunnassa hyväksyttävä raha hengissä pysymiseen pitkäaikaisen sairauden aikana ja lääkekorvausten omavastuun noustua, olisi syytä miettiä kahtiajakautumisen merkitystä vaikka omien lasten ja lastenlasten tulevaisuudelle sen toisenkin kerran.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Keskiluokka tappaa itse itsensä, kun ei ymmärrä vaaraa.
Uskovat, että tulotasojen pudotuksella, lisätään ostovoimaa ja tämän kautta työpaikkoja.

Henry

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Keskiluokka rakastaa veroja poliittikkojen mukaan ja ovat siten oman oksan sahaajia.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tuet ja korkea verotus ovat pääsyyllisiä korkeaan kustannustasoon. On vaikea nähdä miksi tukien lisääminen ja samalla verotuksen kiristäminen auttaisivat asiassa.

Veroja alas niin useampi pärjää ilman tukia omalla työllään.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Kun kustannustasosta puhutaan ei kannata myöskään unohtaa Suomessa niin lukuisia monopoleja ja kartelleja, jotka ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa silloin kun eivät ole valtion suoranaisessa omistuksessa.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Halutaan työllistää jne., annetaan yritystukia.
Tiedetään vallan mainiosti, että pienyritykset työllistävät parhaiten.
Kuitenkin yritystuet menevät valtaosin suuryrityksille. Toinen muoto on se, että annetaan yrityksille helpotuksia eri muodoissa. Tämä ei kuitenkaan koske kuin minimaalisesti pienyrityksiä.

Henry

Toimituksen poiminnat