*

Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Ulkomaalainen tutkinnon suorittanut ei työllisty: nollakoulutusta vai rasismia?

Iltalehti kirjoitti 1.1.2018 jutun sambialaisesta Clement Kasongosta. Hän on sambialainen Vaasan yliopistosta valmistunut kansainvälisen liiketoiminnan maisteri, joka siivoaa lattioita. Clementillä on myös tradenomin koulutus Laureasta. 

Luin jutun kommentit. Ihonvärihän sieltä tietysti nousi esiin. Eikä ihme. Iltapäivälehdistön lööppitason uutiskynnyksen rikkoi eilen juttu afrikkalaisen nuoren miehen ja jo kypsään ikään ehtineen suomalaisnaisen nopeasti tutustumisen jälkeen tapahtuneesta avioliitosta. Juttu etsi selkeästi lukijoita juuri etnisen alkuperän kautta, kun se alkaa nykyään jo olla näemmä sallittua, joten miksi tämä juttu olisi poikkeus? Kaikkien tutkinnon suorittaneiden pitäisi osata tutkinnon suorittamiseen tarvittavat asiat ja olla siksi sitä mitä yritykset haluavat. Onko tutkinnon suorittaneen palkkaamatta jättäminen siis rasisimia? Minulla on kuitenkin sen verran uskoa suomalaiseen työnantajaan, että en usko ihonvärin vaikuttavan asiaan. Tässä on kysymys aivan toisesta ilmiöstä.

Erkki Raudaskoski kirjoitti tämän päivän Kalevassa mielenkiintoisen jutun otsikolla "Vallitseva yhteiskuntajärjestelmä ei sovi nykyaikaan." Siinä hän kritisoi työttömien koulutusta kovin sanoin: "Alkujaan hyvää tarkoittava työttömien koulutus muuttui vuosia kestäväksi työttömien piinaksi. " Pohdiskelin syytä tähän johtopäätökseen. Työttömien koulutusta pidetään piinana, eikä kaksi suomalaista korkeakoulututkintoa riitä vakuuttamaan työnantajaa siitä, että Clement Kasongo kannattaisi työllistää. Mikä on sellainen koulutus, josta ei ole koulutettavalle mitään hyötyä? Nollakoulutusta!

Samalla tavalla kun tutkimusten tuotokset vaikuttavan kadun miehelle triviaaleilta, nollatutkimukselta, nollakoulutus tuottaisi rahat koulutuksen järjestäjälle, mutta ei nosta koulutukseen osallistuneen työelämäpisteitä työllistymisrajan yläpuolelle. Nollakoulutuksen läpi käynyt voi toki työllistyä, jos pisteitä tulee vaikkapa aikaisemman työkokemuksen, nepotismin, hassun nimen, kasvonpiirteen tai jonkin muun täysin koulutukseen liittymättömän mielivaltaisen asian kautta.

Miksi Kasongon suorittama koulutus voisi olla nollakoulutusta? Kaupallisen alan koulutus koki jo vuosia sitten valtavan buumin. Uusia kauppatieteelistä koulutusta tuottavia yksiköitä nousi joka niemenkärkeen ja saarelmaan. Itse kävin mutkan Lapin yliopistossa lukemassa markkinointia. Uusi rehtori tosin lakkautti koulutuksen, ennen kuin sain aikaiseksi valmistua sieltä. Aloituspaikat eivät toki kadonneet, vaan siirtyivät Oulun yliopistoon. Kauppatieteen koulutus ja tutkimus on kouluttavan yksikön kannalta siitä mukavaa, että se on aika lailla perinteistä koulumuotoista opetusta, eikä vaadi suuria laiteinvestointeja tutkimukseen tai opetukseen. Alan aloituspaikkojen ja koulutusyksiköiden määrän jo jonkin aikaa sitten tapahtunut suuri nousu voisi olla yksi merkki siitä, että ala saattaa kouluttaa liikaa ja että alalle lähtenyt saattaa jäädä työttömäksi.

Toinen mahdollinen nollakoulutustilanteeseen johtava skenaario on koulutuksen vanheneminen käsiin. Tämä riski on olemassa esimerkiksi IT-aloilla. Koulutuslaitos saattaa kouluttaa teoreettisen ja käytännön osiltaan vanhentuneen koulutuksen aloilla, jossa työnantaja listaa työnhakuilmoituksiinsa pitkän listan tuoreita teknologioita. Koulutuslaitoksen opetus ei syystä tai toisesta kykene seuraamaan aikaansa, eikä pysty opettamaan valmistumishetkelläkään tarvittavia teknologioita: "Kyllä ne opettavat sitten siellä teollisuudessa." Tällöin työllistyminen ei seuraa suoritetusta tutkinnosta, vaan työnantajan arviosta korkeakoulututkinnon suorittaneen oppimiskyvystä. Onnea vaan 50-vuotias vastavalmistunut sellaisessa tilanteessa.

Nollakoulutukseen johtaa yliopistojen halu säästää koulutuksessa. Eri tutkintoihin johtavaa koulutusta yhdistellään tällä hetkellä kovaa vauhtia tutkintojen alkuosan suhteen. Säästöä tulee, mutta jotain täytyy yhdistellessä jättää pois. Yliopistojen tilakustannushelvetti karsii lujaa vauhtia aloja, jotka vaativat paljon tilaa. Esimerkiksi Oulun yliopistolta lähti eläinmuseo ja geologisen kokoelman vitriinit aikaisemmin sisältänyt huone muuttui tuolivarastoksi jo vuosia sitten. Laitosten erillisten kirjastojen kokoelmat ovat siirtyneet suurilta osin varastokirjastoon. Leikkausvauhti on toisinaan varsin kovaa. Eräässäkin tilaisuudessa professori kertoi kuullensa oman alansa leikkaussuunnitelmista Kalevasta, jossa kerrottiin että hänen edustamaansa alaa ei ajetakaan vielä alas. Tässä taloudellisessa tilanteessa on suuri houkutus tuottaa koulutusta, joka tuottaa nopeasti rahaa tuovia tutkintoja mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Ja tosiasia on, että niin kauan kuin kaikki koulutuslaitokset laulavat asiassa samaa itkuvirttä, nollakoulutuksesta ei voi jäädä kiinni. 

Ulkomaalaisille suunnattu koulutus ja alansa nimeltään hyvin tarkkaan rajaava maisterikoulutus voivat olla potentiaalisia nollakoulutuksia, jos taustat eivät ole kunnossa. Työnantaja ymmärtää laajoja koulutuksia. Kauppatieteen maisterin tutkinto markkinoinnissa, kirjanpidossa tai johtamisessa ovat laajoja, tunnetumpia ja työnantajan kannalta ymmärrettävämpiä kuin selkeästi ulkomaalaisille suunnattu englanninkielinen tutkinto kansainvälisessä liiketoiminnassa. Kapea maisteriohjelma voi toki olla hyvä ajatus, jos sen taustalla on hyvin arvosanoin suoritettu tutkinto tunnetussa tiedeyliopistossa. Tietotekniikan koulutus on esimerkki laajemmasta sähkötekniikan tutkinnosta aikanaan lähteneestä rönsystä, josta tuli pysyvä. Sen sijaan Oulun yliopisto yritti informaatioverkostoja, elektroniikkaa ja tietoliikennetekniikkaa omina koulutusohjelminaan. Informaatioverkostoihin ei ole enää sisäänottoa, ja elektroniikka ja tietoliikennetekniikka palasivat markkinoiden paremmin ymmärtämäksi sähkötekniikaksi, kun erikoistuminen ei toiminut markkinoilla.

Miten nollakoulutusta vastaan voi sitten taistella? Opiskelijan kannattaa hyvin tarkkaan katsoa, mitä lähtee opiskelemaan. Tuoreen ensikertalaisuuslainsäädännön mukaan yhden korkeakoulututkintoon johtaneen aloituspaikan vastaanottaminen johtaa pienempään aloituspaikkakiintiöön päätymiseen seuraavina vuosina. Jos siis opiskelija huomaa koulutuksen nollakoulutukseksi toisena opiskeluvuonna, uuden opiskelupaikan saaminen on aikaisempaa vaikeampaa. Tämä sääntö ei koske ammatillista koulutusta, eikä ulkomaisia tutkintoja. Jos ei ole varma, kannattaa siksi mennä ammatilliseen koulutukseen tai Ruotsiin. 

Moni hakee nykyään suoraan opiskelemaan ulkomaille. Lääketieteen opiskelijoita opiskelee ulkomailla jo yhden suomalaisen tiedekunnan verran. Suomalaisten yliopistojen jatko-opiskelijat ja opettajat ovat kovaa vauhtia kansainvälistymässä opetusministeriön harjoittaman positiivisen diskriminaation kautta, joten mahdollisuudet tutkijan uralla saattavat olla tulevaisuudessa ulkomailla opiskellen paremmat kuin Suomessa. Ulkomaille opiskelemaan mennessä säännöt ovat samat: jos mahdollista niin kannattaa mennä kohdemaan kielellä opetettavaan mahdollisimman laaja-alaiseen ja kansainvälisesti useassa maassa rakenteeltaan samanlaiseen tutkintoon: Lääketiede, sähkötekniikka, avaruustekniikka jonkin pitkän ja alueensa tarkasti rajaavan tutkintonimikkeen sijaan.

Clement Kasongo suoritti perinteistä kauppatieteen tutkintoa kapea-alaisemman tutkinnon englanninkielisessä maisteriohjelmassa pienehkössä Vaasan yliopistossa ja sitä ennen maisteriohjelmaan hakemisen mahdollistavan ammattikorkeakoulututkinnon Laureassa. Kovaa työtä, jonka seurauksena hän moppaa lattioita.  Työttömien aktiivimallin rakentajien olisi ehkä hyvä ottaa tästä sen verran oppia, että pelkkä aktiivisuus ei todellakaan ole tae työllistymisestä. Kauppatieteen maisterin papereiden suorittaminen ei ole läpihuutojuttu. Faktaa kuitenkin on, että kouluttajalla ei ole vastuuta koulutuksen jälkeisestä työllistymisestä. 

Itse pääsin Oulun yliopistossa suoritettujen tietotekniikan DI-tutkinnon ja tuotantotalouden DI-tutkinnon suorittamisia seuranneen pitkän pätkittäisen työttömyysjakson jälkeen vihdoin pysyvään työpaikkaan jakamaan lehtiä yliopistokoulutusta aikaiseman työkokemuksen perusteella, noin 9 euroa tunti, 17h 55 min / viikko. Ja lähdin siitä opiskelemaan lääketiedettä. Kaksi minulla jo olevaa DI-tutkintoa Oulun yliopistosta eivät selkeästi kyenneet tuomaan minulle työpaikkaa. Eivät edes tänä syksynä, vaikka olen tehnyt opiskelun ohella hakemuksia ja juossut rekrytapaamisissa. Tutkinnot ovat vanhoja, eivätkä työnantajat ilmeisesti viitsi alkaa kouluttamaan vanhalle koiralle uusia temppuja. Oletan, että vanhemmallekin lääkärille riittää sitten joskus töitä.

Oman kokemuksen perusteella kehoittaisinkin Clement Kasongoa huolehtimaan siitä, ettei koveta käsiensä ihoa huonoilla suojakäsineillä siivostyössä, vaan lähtisi kylmästi edelleen opiskelemaan sellaista tutkintoa, joka ei ole nollatutkinto. Hänen kokemansa työttömyys, tai koulutusta vastaamattomiin tehtäviin työllistyminen, ei ole rasismia, vaan suomalaisen "leikatun" ja oppilaitosten rahoituksen kannalta optimoidun koulutuksen lopputulos. Nollatutkinnoilla ei nimittäin työllisty ilman että ne työllistymisrajan ylittävät pisteet tulevat koulutuslaitoksen ulkopuolelta.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Korjataan alkuunsa sisällöstä yksi juttu; kauppatieteitä ei ole olemassakaan. On valitettavaa, että kaikki korkeakouluopetus on leimattava tieteeseen pohjautuvaksi, jotta sen arvo on taattu.

Kaupallinen toiminta on hyvin epätieteelistä. Jokainen vientiyrityksissä toiminut tietää tämän. Kun palkataan vientimyyntiin tulosvastuullisia ja markkinointi-ihmisiä niin suuresti ei tee vaikutusta kauppatieteen oppiarvot vaan kokemus ja näyttö osaamisesta. Kielitaito tosin kyllä tarkistetaan heti myös papereista.

Mitä on kansainvälinen liiketoiminta? Se on erityisen paljon ajan hallintaa, lentokoneissa ja -kentillä istumista, taksin penkin kulutusta ja asiakkaiden kuuntelemista, joilla vastuu omista firmoistaan. Kuuntelemisen taidon lisäksi on osattava kysyä ja lopultakin täytyy pitää esiintymisestä ja siitä on pidettävä myös asiakkaiden. Selkeiden tarjousten laatiminen on täysin työssä opittava taito. Kauppojen clousausta ei moni opi edes tekemällä. Siihen tarvitaan sopiva persoona ja geenit.

Työ on myös markkinan tutkimista, toimintasuunnitelmien ja laskelmien rakentamista, kumppanien löytämistä, alihankinnan ja logistiikan sekä palveluprosessien optimointia. Suuremmissa yrityksissä on tytäryhtiöiden pystyttäminen ja henkilökunnan rekrytointi vaativaa. Sopimusten laatiminen kohdemaittain ja asiakkaittain vaatii erityisosaamista samoin patentointi. Lopultakin konsernin taloushallinto, rahoitus ja riskien hallinta ovat hyvin käytännöllisiä töitä kuten laillinen veronkierto.

Mihinkään näistä eikä varsinkaan myyntityöhön valmistu mistään korkeakoulusta vaan käytännön työssä. Tieteellä ei juuri mitään liittymää työkenttään.

Kysymys kuuluukin: miten henkilön tulee toimia päästäkseen haluamaansa työhön vientiyritykseen? On hyvä yhdistää/lomittaa työ ja opiskelu niin, ettei ole hakemassa 35- vuotiaana kauppatieteen tohtorina sellaisiin töihin, joihin ei pääse pelkällä tutkinnolla ilman työkokemusta. Ei riitä, että cv:n mukaan on ajanut vuosia taksia opiskeluaikoina, toiminut vuoropäällikkönä McDonaldsilla ja lopultakin opiskelijayhdistyksen kansainvälisten yhteyksien hoitajana.

Ja miten koulutettu tummaihoinen tai muslimi onnistuu? Hänen kannattaa esimerkiksi kääntää näennäinen este eduksi. Esimerkiksi hän voi pyrkiä vientiyritykseen, jolle on tärkeää päästä Afrikan markkinoille tai menestyä islamilaisissa maissa tai kielialueelle, jonka kieltä ei meillä yleensä osata. Niissä hänet otetaan paremmin vastaan kuin kalpea kantasuomalainen ja tämän ymmärtää jopa rasistinen työnantajakin.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Hieman sivusta seuranneena olen ihmetellyt juuri tuota mainitsemaasi asiaa. Mitä järkeä on opiskella "kauppatiedettä" 3-5 vuotta kun työtehtävät sen jälkeen ovat puhelimen/netin välityksellä tai kasvokkain tapahtuva asiakkaiden kosiskelu ja suhteiden luominen?

Yrityksen seinältä (fyysiseltä) poimittu tavoite ties minkä katsauksen yhteydessä; tuotteen arvon maksimointi. Melko yllättävään tavoitteeseen ovat tieteilijät päätyneet. Ymmärtäisiköhän kandi tuon mietelauseen vai tarvitaanko siihen maisterin paperit?

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Jos tieteellä ei kerran ole mitään liittymää työkenttään, niin mitä mieltä sitten olet tällaisista mainoksista, joilla opiskelijoita haetaan osallistumaan koulutuksiin: http://www.uva.fi/en/education/master/internationa... Sivustolla luvataan ymmärtääkseni parempaa työelämäkelpoisuutta koulutuksen jälkeen: "Some examples of career prospects which MIB offers are export manager, country manager, key account manager, business analyst, consultant, human resource manager, project manager and entrepreneur." Lisäksi oulutukset eivät ole ihan ilmaisia EU:n ulkopuolisille opiskelijoille: http://www.uva.fi/master/how-to-apply/tuition-fees...

Minusta se, että jos tehtäviin todellakin valmistuu käytännön työssä on aika suuri ongelma. Onko se yhteensä päälle viisivuotinen korkeakoulutus silloin hyöty vai hidaste?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Ulkomaalainen tutkinnon suorittanut ei työllisty: nollakoulutusta vai rasismia?''

Mamujen koulutus lähtee vain ja ainoastaan kurssien järjestäjien tarpeista.

Ei se ole rasismia.

Oma etu edellä mennään.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Ongelmana erilaisiin koulutuksiin osallistujien näkökulmasta on se, että vaikkapa lukionsa päättäneille ylioppilaille, etnisestä taustasta riippumatta, ei ole mitenkään selvää, mitkä koulutukset ovat olemassa vain yliopistojen ja koulutuslaitosten rahantarpeen täyttämiseksi, ja mistä koulutuksista on hyötyä myös siinä tapauksessa, jos iskä ei satu omistamaan tulevaa työpaikkaa.

Kerran valitun koulutuksen vaihtoa on vaikeutettu lainsäädännöllä, kouluttajilta ei edellytetä koulutusten parantavan työnsaantia tai olevan hyödyllisiä ja koulutusten vertailu työllistymisen kannalta on käytännössä mahdotonta. Monessa muussa maassa lehdistö hoitaa vertailun. Ks. https://www.usnews.com/best-colleges

Meillä jo ajatus, että medialla olisi jonkinlainen kriittinen rooli oppilaitosten koulutuksen tason arvioijana on naurettava. Dosenttien ja professorien mielipiteet ovat kyllä mediaan tervetulleita milloin minkäkin poliittisen kannan puolustamiseksi.

Maahanmuuttajien kouluttaminen umpikujaan työttömäksi on veronmaksajien kannalta erityisen typerää rahankäyttöä, kun huomioi kaikki muut asiaan liittyvät kulut. Me kaikki maksamme niiden oppilaitosten ylläpidon ja työttömyyden kuluja. Nollakoulutus ei ole ainakaan viulujen maksajan etu.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Ongelmana erilaisiin koulutuksiin osallistujien näkökulmasta on se, että vaikkapa lukionsa päättäneelle ylioppilaille, etnisestä taustasta riippumatta, ei ole mitenkään selvää, mitkä koulutukset ovat olemassa vain yliopistojen ja koulutuslaitosten rahantarpeen täyttämiseksi''

Niin on tarkoituskin. Kurssien vetäjät ja opettajat ovat etusijalla.

Käyttäjän TimoHietanen kuva
Timo Hietanen

Näitä tapauksia on sivullisten melko vaikea arvioida. Rekryt eri työpaikoissa
tekevät valintansa ja puntaroivat useiden hakijoiden välillä, kenet ottavat.
Työhaastattelu voi olla se, johon myös ulkomaalainen työnhakija jää, kuten
niin usein suomalainenkin. Hieman epäselväksi jäi tässä tapauksessa, kuinka
monta hakuilmoitusta tai kuinka moneen haastatteluun ko. kaveri ylipäänsä
kutsuttiin. On hieman huvittavaa, että nämä ulkomaalaiset työnhakijat ottavat
rasismikortin esiin syyttävästi lähes joka rakoon, kuin keskisormen, jos jokin
asia ei täällä Suomessa napsahdakaan itsestäänselvyytenä käteen.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Koska Suomi on edelleen suomettumisen luvattu maa, rasismikortin esiin nostaja on usein joku toinen kun ulkomaalaistaustainen työnhakija. Tämäkin kaveri lähti opiskelemaan sitten lisää, kuten minäkin tein.

Toimituksen poiminnat