Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Esimerkki kahdesta perheestä aktiivimalliin liittyen


Käytän kahta kuvitteellista esimerkkiä, joiden laatimiseen on otettu aineksia todellisuudesta. Esimerkit ovat kuitenkin kuvitteellisia (ja yhdistelty useasta perheestä).

1) Otetaan vaikkapa kahden hyvin tienaavan korkeakoulutetun perhe, joka asuu päälle kahdensadan neliön velkarahoitteisessa omassa omakotitalossa pääkaupukiseudulla. Perheellä on muutama murrosikää lähestyvä lapsi, joiden kalliit harrastukset maksavat. Lisäksi taloa on remontoitu: Pihan ensiluokkaista grillikatosta maksetaan vielä pitkään, eikä autokaan ole ihan viimeistä vuosimallia. Tästä johtuen perhe elää kulujensa vuoksi käytännössä kädestä suuhun, eikä ylimääräistä aikaa juuri ole. 

Hyvin tienaava perhe kokee, että heidän kaikki aikansa menee rahan tienaamiseen ja katsoo kateellisena työttömiä. Perheen isä onkin usein miettinyt irtisanoutumista työstä ja alkamista sossun elätiksi. Sieltähän rahaa saa, kun kävelee sisään ja pyytää.

2) Otetaan vertailuksi samainkäistä lapsilaumaa elättävä uusioperhe. Kummatkin vanhemmat ovat olleet pitkään työttöminä, kunnes lähivanhempi sai vihdoin töitä. Ansiosidonnaisen loputtua toinen vanhemmista opiskelee opintotuella, 200 euroa ja risat päälle. Yhteiskunta maksaa elatusmaksut, asumistuet opiskelijakämppään. Usean lapsen harrastuksiin ei ole rahaa, joten yhtäkään ei viedä mihinkään maksullisiin harrastuksiin. Auto maksoi 200 euroa pikkuvikaisena, mutta sillä ei ole varaa ajaa kun tarpeeseen, esimerkiksi lasten hakureissulla.

Yhteiskunta maksaa köyhemmälle perheelle asumista, opiskelun tukia, elatustukia. Tuista kasautuukin kolminumeroinen summa. Lisäksi köyhemmällä perheellä näyttää olevan valtavasti aikaa harrastuksille, esimerkiksi karaoken laulamiselle lähiöbaarissa. Köyhemmän perheen isä tienasi verotettavina tuloina viime vuonna opintotuen verran, 3600 euroa brutto koko vuonna.

Viikonlopuksi etävanhemman kotiin tulevat lapset pitää syöttää 200 euron kuukausituloilla ja aikaisemmin töissä ollessa otetut velat (hometalo) pitää vielä hoitaa lyhentämällä niitä opintolainalla. Sossulta ei tipu mitään omaisuuden (hometalo) vuoksi. Auton naapuria vanhemman vuosimallin köyhä kestää kyllä mielellään, mutta kun laturivikaisen auton akku pitää vaihtaa kotona valmiiksi ladattuun toiseen akkuun kaupasta kotiin lähtiessä tai ainakin työntää auto itse käyntiin. Säröytyneen tuulilasin korjaaminen maksaisi enemmän kuin auto itse, joten autolla voi ajaa vain katsastusajan loppuun.

Köyhemmän perheen isä hakee opiskelujen ohella jatkuvasti töitä, mutta ei saa niitä pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi.  Hän yrittää saavuttaa työelämäkelpoisuuden opiskelemalla uutta tutkintoa. Opiskelujen ohella hän jättää nykyään enään 3-4 työhakemusta/kuukausi, koulutustaan ja osaamistaan vastaaviin työpaikkoihin. Ikää on kuitenkin yli 43 vuotta, jonka jälkeen töitä ei kuulemma enää oikein saa. Työelämässä pitkään olleet ystävät kehoittavat perheen isää lopettamaan laiskottelu, itsensä etsimisen opiskelemalla ja menemään oikeisiin töihin.

Mitä he sitten ajattelevat toisistaan?

Köyhempi ei oikein ymmärrä kolmesta neljään kertaa tämän verotettavien vuositulojen verran kuukaudessa tienaavan vertailuperheen eksistentiaalista angstia siitä, kuinka joutuvat verovaroillaan elättämään tukien varassa eläviä. Puheet vakitöistä pois jäämisestä, kun sossun rahoilla pääsee kerran helpommalla, tuntuvat mielettömiltä, masentuneilta tai burnouttia läheneviltä. Miten rikas saisi sillä omaisuudella senttiäkään sossulta, kun köyhäkään ei sieltä mitään saa? Ehkä tuollaisia ajattelevan kannattaisi hakea ajoissa ammattiapua?

Köyhemmän mielestä rikaat ovat ihan itse kaivaneet sen oman kuoppansa: miksi moninkertaisesti tarpeellisen ylittävät tulot eivät riitä onnelliseen elämään? Pakkoko on ostaa valtava talo ja laittaa ne lapset niihin kalliisiin harrastuksiin? Paremmin tienaavilla ei heidän mielestä ole mitään käsitystä köyhemmän arjesta. Lisäksi, köyhä muistuttaa, rikkaalle jää lopulta käteen maksettu talo. Köyhä ottaa koko ajan opintolainaa, koska yrittää päästä opiskelemalla eteenpäin. Rikkaat eivät köyhemmän mielestä tunnu ymmärtävän rahan tuomaa valinnanvapautta: Jos yrität tehdä rahatta yhtään mitään, siitä tulee helvetillisen vaikeaa. On vaikeaa löytää sympatiaa rikkaampaa kohtaan, joka on ihan itse, ja ilmeisesti liian tiukkaan, päättänyt, mihin pistää joka sentin tuloistaan.

Osan parempaan luokkaan kuuluvien mielestä on aidosti väärin, että he elättävät ihmisiä, joiden ei tarvitse aamulla lähteä töihin. Heidän mielikuvissaan nämä elätettävät ihmiset ovat kuin he itse vuotta ennen muuttamista kotoa. Eläteillä ei ole rikkaampien kuvitelmissa suuria perheitä, eikä velkoja, vaan he käyvät joka ilta sinkkuina oluella parhaissa menomestoissa ja nauravat heitä kovalla työllä elättäville typeryksille.

Lain takana olevat poliitikot tietävät, että tämä laki ei ratkaise työttömyyttä. He myös tietävät, että mallin toimenpiteillä on aitoa ja laajaa kannatusta, eikä kyse ole mistään hallituksen itse kokoon keittämästä salajuonesta. Tätäkään ei moni pitkäaikaistyötön edelleenkään voi uskoa.

PS.  Miten tämä liittyy aktiivimalliin? Ei mitenkään. Työkkäri ei suinkaan maksa köyhän opiskelua, vaan vaatii opinto-oikeudesta pysyvästi luopumista opintotukea huomattavasti korkeampien työttömyyskorvausten ehtona. Köyhän perheen isän mielestä työvoiman pitää joustaa rakennemuutoksissa siirtymällä toiselle alalle, mutta lainsäätäjän mielestä joustaja saa maksaa viulunsa itse. Rikkaampien aikaisempien angstinpurkutalkoiden aikana säädettyjen lakien vuoksi itse asemaansa opiskelemalla parantamaan lähtenyt perheen isä ei saa senttiäkään työttömystukea. Kun köyhemmän perheen opintotuki loppuu, hänen on pysyvästi luovuttava kaikista opinto-oikeuksistaan, siis nakattava opintonsa roskiin, saadakseen työttömyyskorvausta. Sossultahan ei mitään hometalon omistamisen vuoksi tipu. Tällainen on nykyinen laki ja tämä "aktiivimalli" ei tee mitään auttaakseen aidosti aktiivisia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Huomionarvoista on että asumistukea saa vuokra-asuntoa varten, mutta omakotitaloa varten vain korkojen osalta. Tämä on aika hanurista, jos perheelliseen omakotitaloon kotiutuneeseen perheeseen iskee työttömyys. ei ole paljoa varaa jäädä "laakereille lepäämään" työelämästä. Toisaalta pitkäaikaistyöttömän asunnon vuokra, jonka valtio voi joutua kustantamaan, voi olla paljon kalliimpi, paikkakunnasta riippumatta, kuin muualla kuin uudella maalla olevan pienen omakotitalon lainanlyhennys. Esim. Itse opiskellessani ostimme nykyisen vaimoni kanssa pienen talon, josta maksoimme alle 300€/kk lainan lyhennystä, kunnes elämä vei eteenpäin. tätä edellinen kerrostalo kaksio maksoi muistaakseni 420€/kk

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Juuri näin. Omakotitalossa asuva työtön maksaa kiltisti kiinteistöverot, hulevesimaksut ym., mutta ei saa näihin asumisen kuluihin minkäänlaista tukea.

Tukijärjestelmä on polarisoitunut: Jos satut harmaalle alueelle, eli opiskelet itse hakemaasi opiskelupaikkaan ja satut omistamaan omaisuutta, tuet ovat surkeat vaikka tulosi ovat selkeästi sellaista tasoa, että niillä ei mitenkään voi selvitä. Kehoitetaan myymään realisoitavissa oleva omaisuus ennen kuin saa tukea, oli se järkevästi tehtävissä tai ei. Omasta asunnosta joutuu maksamaan käytännössä vähemmän kuin vuokrakämpästä, kun sopii pankin kanssa lyhennyserät pieniksi työttömyyden vuoksi. Samalla tavalla se tukiraha päätyy kuitenkin jonkun asunnon omistavan tilille - pääasia ilmeisesti ettei kuitenkaan sen työttömän hyväksi.

Parhaimmat tuet saat sillä, että et omista mitään etkä tee mitään ja siksi voisikin sanoa, että systeemi ohjaa tällä hetkellä rahalla ihmisiä toimimaan siihen suuntaan. Aktiivimalli ei muuta tätä typerää ohjausta millään tavalla, lisää vain rituaaleja. Samalla tavalla jatkossa rankaistaan opiskelupaikan hankkimisesta ja muusta todellisesta aktiivisuudesta kuin aikaisemminkin. Voisi kärjistäen sanoa, että malli pyrkii toteuttamaan tiettyjä ideologisia fantasioita ja nyt näitä fantasioita, tarinoita vain lisättiin malliin lisää. Lisätty uusi tarina kertoo työttömistä, jotka saavat työpaikan, kun parempi ihminen vain koskettaa työtöntä olkapäähän kehoittaa häntä menemään töihin.

Toimituksen poiminnat