Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Lasten tuloihin perustuva lisäeläke motivoisi kasvattamaan lapsia

" For this evil grew upon us rapidly, and without attracting attention, by our men becoming perverted to a passion for show and money and the pleasures of an idle life, and accordingly either not marrying at all, or, if they did marry, refusing to rear the children that were born, or at most one or two out of a great number, for the sake of leaving them well off or bringing them up in extravagant luxury. For when there are only one or two sons, it is evident that, if war or pestilence carries off one, the houses must be left heirless: and, like swarms of bees, little by little the cities become sparsely inhabited and weak. " (Histories. Polybius. Evelyn S. Shuckburgh. translator. London, New York. Macmillan. 1889.)

Tämän lainauksen kirjoittaja kuoli noin 2100 vuotta sitten, ja sen kääntäjäkin 112 vuotta sitten, joten tekijänoikeudetkaan eivät rajoita tämän edelleen ajankohtaisen kuvauksen nostamista keskusteluun. Kirjoittaja kuvaa Kreikan väestökadon syytä. Maa autioitui ja kävi lopulta liian heikoksi puolustamaan itseään.

Lainauksen kirjoittaja oli kreikkalainen historioitsija, jolla voisi kuvitella olevan näkemystä ja viisautta. Hän toimi Scipion neuvonantajana ja oli itse paikalla kun Rooma lopulta valloitti Karthagon. Hän oli luomassa Kreikalle uutta hallintojärjestelmää Rooman liitettyä alueen imperiumin osaksi. Kreikan heikkenemisen syynä oli hänen mukaansa väestökato, koska lapsia tehtiin liian vähän. Miehiä kiinnosti enemmän joutilas elämä ja lasten elintaso. Lapsia kyllä tehtiin, mutta kun miehet eivät tunnustaneet heitä, heidän kohtalonsa oli sinetöity. Suuren lapsikatraan kasvattaminenhan epäilemättä vaatii valtavan määrän työtä vaikkapa lapsettomuuden valitsemiseen verrattuna. Kun tulot käytetään yhden tai kahden lapsen kasvattamiseen useamman sijaan, lapsi voi viettää ylellistä elämää. Tämä kovin tutulta kuulostava ajattelu johti kaupunkien väestökatoon ja heikkenemiseen, kun tautien tai sotien viedessä lapsen talolle ei enää ollut jatkajaa.

Kirjoittaja jatkoi, "On this subject there is no need to ask the gods how we are to be relieved from such a curse: for any one in the world will tell you that it is by the men themselves if possible changing their objects of ambition; or, if that cannot be done, by passing laws for the preservation of infants." Oli ilmeistä, että miesten itse olisi tullut suunnata kunnianhimonsa toisin, tai sitten olisi pitänyt säätää lakeja vastasyntyneiden suojelemiseksi. 

Toki meitä ei vaikuta odottavan antiikin Kreikan kohtalo. Kun Rooma valtasi Akhaian liiton pääkaupungin, Korintin vuonna 148 eaa., miehet surmattiin ja naiset lapsineen myytiin orjiksi. Sen sijaan kansainvälistymme ja väestörakenteemme muuttuu pikku hiljaa väestöryhmien syntyvyyserojen mukaisesti. Kuitenkin, jotenkin tuntuisi mukavalta ajatella meidän kulttuurimme ja perinteidemme jatkuvan tulevaisuudessakin ja maamme säilyttävän kyvyn puolustautua ja tarjota turvalliset ja vakaat olosuhteet. Ja aika moni vaihtoehto on kaikesta huolimatta Suomen perinteisiä arvoja huonompi, esimerkiksi demokratian tai ihmisoikeuksien suhteen. Ja vaikka kysymys ei nykyisessä maailmantilanteessa ole enää selviämisestä sodissa, väestöpohjan koko vaikuttaa myös Suomen poliittiseen painoarvoon ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Mitä asialle sitten olisi tehtävissä?

Polybios esitti antiikin oloissa Akhaian liiton kukistuttua jälkiviisaasti kaksi vaihtoehtoa: miehet pistävät elämässään prioriteetit uusiksi, tai vastasyntyneitä suojelevan lainsäädännön. Meillä vastasyntyneitä ei enää surmata heidän syntymänsä jälkeen, mutta Polybioksen ehdotusta nykyaikana vastaava abortinvastaisen lainsäädännön läpi saaminen Suomessa on yhtä epärealistinen ajatus, kuin mitä vastasyntyneiden surmaamisen tai heitteillejätön kieltävä laki olisi ollut Polybioksen kuvaamana aikana: Se ei tule tapahtumaan.  Jäljelle jää nykyajan tasa-arvoisten miesten ja naisten prioriteettien muuttaminen lisääntymisen suhteen. 

Lapset eivät nykyajan kaupungistuneessa Suomessa enää pääsääntöisesti jää kotiin lisätyövoimaksi maatiloille tai omaishoitajiksi vanhuuden varalle. Moni on vanhustenhoidon tasosta käydyn keskustelun ja uutisoinnin jäljiltä kuitenkin epävarma omasta vanhuuden toimeentulostaan. Minusta paras tapa motivoida miehet ja naiset kasvattamaan lisää lapsia on sitoa lasten lukumäärä eläkkeisiin: Lapsilla olisi velvollisuus maksaa elossa oleville vanhemmilleen pientä prosentuaalista veroa ansio- ja pääomatuloistaan. Vero lisättäisiin lyhentämättöminä vanhempien eläkkeisiin, korvauksena lasten kasvattamisesta tehdystä työstä.

Työllistynyt ja hyvin ansaitseva lapsi lisäisi siten lasten tuloihin suorassa suhteessa olevan summan verran vanhempien vanhuuden turvaa ja toimisi palkintona onnistuneesta kasvatustyöstä. Lasten määrä ja työllistyminen lisäisivät siten suoraan vanhemmilla eläkkeellä käytössään olevan rahan määrää, eikä lasten kiitollisuus vanhempia kohtaan jäisi vapaaehtoisuuden varaan. Lasten tunnustamisesta tuskin tulisi suurta ongelmaa ja lapsia kannattaisi tehdä niin paljon kuin heitä vain on mahdollista kasvattaa. Ehkä sen perinnönkin voisi sitten jättää lapsille hieman paremmin mielin, kun lapsilta tuleva vanhuuden turva olisi tuoreena mielessä? Vanhemman kuoltua lisäveroa ei enää perittäisi lapsilta.

Mielelläni kuulisin, mikä tässä veronmaksajan suhteen melko kustannusneutraalissa ehdotuksessa on pielessä. Itse uskon Polybioksen olevan oikeassa ja että meillä on rikkaissa länsimaissa pääasiassa edellämainitut kaksi tapaa pitää maamme väestöpohjan suhteen kilpailukykyisinä. Näistä vaihtoehdoista aborttia ja syntyvyyden säännöstelyn rajoittamista toteuttamiskelpoisempi ratkaisu on saada ihmiset muuttamaan Polybioksen kehoituksen mukaisesti prioriteettejaan sen suhteen, miten he käyttävät elämänsä. Lapsien määrän ja vanhuuden turvan sitominen toisiinsa on ylläpitänyt syntyvyyttä hyvin kauan ihmiskunnan historiassa. Mielestäni meillä voisi olla eläkejärjestelmä, joka antaisi lapsettomillekin nykyisen kaltaisen turvan mutta palkitsisi lisää niitä, jotka ovat valinneet lasten tekemisen ja onnistuneet kasvattamaan työllistyneitä ja menestyneitä yhteiskunnan jäseniä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TimoKeklinen kuva
Timo Kekäläinen

Olipas ainakin itselleni uusi, melko mielenkiintoinenkin ajatus.

Selkeä kannuste perhesuunnitteluun. Ja varmastikin lisämauste ainakin sellaiseen keskusteluun, jossa lasten kasvatusta käsitellään vain kapeahkosta kustannusten näkökulmasta.

Tämän enempää asiaa nyt eri kanteilta käsittelemättä, tuon esiin yhden tarkennuksen, joka on jo heti alussa syytä laittaa ajatukseen mukaan: veronmaksusta eläkkeeseen tehtävän tulonsiirron ei tulisi olla lisäveroelementti lapselle, vaan jokaisen tulisi maksaa veronsa kuten nykyisinkin riippumatta elossa olevien vanhempiensa lukumäärästä.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

En ole samaa mieltä. Nykyisten eläkkeidenkin korottaminen kustannusten todellista nousua vastaavasti on jäissä, kun nuoremmat haluavat osansa siitä vanhempien puurokupinkin sisällöstä. Kyllä sille lisäeläkkeelle täytyy löytyä maksaja, jotta uudistus ei lisäisi valtion velan ottoa. Muutenkin ajatus, että rikkaiden vanhemmille maksettaisiin yhteiskunnan kukkarosta enemmän rahaa, kuin köyhempien vanhemmille olisi mielestäni perusteeton tulonsiirto.

Näin isänpäivänä on minusta luonnollista ajatella, että lapset osoittaisivat mielellään kiitollisuutensa vanhempia kohtaan kiitollisuusverolla. Lakisääteinen vanhemmille menevä prosentuaalinen lisävero takaisi sen, että vanhempien taloudellinen tukeminen myös osaltaan jakautuisi kaikille lapsille heidän taloudellisen maksukykynsä mukaan.

Lasten tekeminen ja kasvattaminen Suomessa on resursseja ja ajankäytöllisiä henkilökohtaisia uhrauksia vaativa yhteiskuntaa hyödyttävä teko. Antiikin Kreikka kaatui Polybioksen tulkinnan mukaan Rooman orjuuteen sen vuoksi, että sen rikkaat asukkaat eivät olleet valmiita tätä uhrausta tekemään.

Erään (vanhahkon) tulkinnan asiasta voit lukea täältä kohdasta "It is necessary to indicate a cause of depopulation ..."-kohdasta eteenpäin.

https://books.google.fi/books?id=Mhi-emIhrSYC&lpg=...

Tulkinta on vuodelta 1844.

Toimituksen poiminnat