222 - Euroopan Parlamenttiin - Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Kolmas vaihtoehto ylioppilaskuntien pakkojäsenyyskeskusteluun

Ylioppilaskunnat ovat lakisääteisiä julkisyhteisöjä, joihin kaikkien perustutkintoa yliopistossa suorittavien opiskelijoiden on nykyisen lain perusteella pakko kuulua. Ylioppilaskuntien asema on muuttumassa. Aikaisemmin kaikille yliopiston opiskelijoille tärkeä yhdysside on muuttumassa opiskelijoiden mielessä yhä etäisemmäksi. Edustajistovaaleissa äänestäminen ei nappaa ja esimerkiksi Oulun yliopiston ylioppilaskunta on avoimesti ajamassa pakkojäsenyydestä luopumista. Pakkojäsenyys vai ei, on se kysymys, joka monelle eduskuntavaaliehdokkaallekin varmasti tarjotaan vastattavaksi. Ehkä oikea vastaus on jotain aivan muuta?

Taustaksi voisin kertoa oman mielipiteeni ylioppilaskuntien kehityksestä. Olen ollut vastikään, edellisellä edustajistokaudella Oulun ylioppilaskunnan edustajistossa. Siellä osallistuin mm. sääntötoimikunnan toimintaan. Minulla on myös kokemusta ylioppilaskuntatoiminnasta viime vuosituhannen lopusta, joten voin vertailla mitä on tapahtunut. Minun näkökulmastani kehitys on johtanut vähemmän demokraattiseen suuntaan. Esimerkiksi se, että ylioppilaskunnan hallitusta useammalla henkilöllä täydennettäessä ei ylioppilaskunnan edustajiston vähemmistöllä ole enään vähemmistösuojaa (enemmistö voi sanella kaikki paikat) tuntui minusta intuition vastaiselta, eikä kaikilta osin vastaa käsitystäni nykyaikaiseen demokratiaan kuuluvista toimintatavoista. Nyt se, että enemmistö voi tietyissä tilanteissa sanella kaiken ei tunnu häiritsevän ketään. Samankaltaista kehitystä vähemmistösuojaa pienentävään suuntaan on mielestäni havaittavissa myös usean tehtävän nimitysvallan valumisessa ylioppilaskunnan hallitukselle.

Toinen, myös Suomen Ylioppilaskuntien Liiton tasolla näkyvä muutos on se, että ylioppilaskuntien tärkeimmäksi tehtäväksi on tuntunut muodostuvan erilaisiin vaaleihin vaikuttaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa toimitasuunnitelmatasolla hyvin näkyvästi kirjattua nuorten ehdokkaiden valinnan tukemista kuntavaaleissa, eduskuntavaaleissa ja EU-vaaleissa. Poliittisesti aktiiviset opiskelijat ovat usein aktiivisia myös ylioppilaskunnissa. Sitä kautta on helppo ymmärtää, miten organisaation resurssit ovat vuosien saatossa kääntyneet yhä enemmän ja enemmän näiden samojen henkilöiden poliittista uraa tukevaan suuntaan.

Vaikka nykymeno saattaakin ehkä näyttää satunnaisen ohikulkijan mielestä poliittisen broileritehtaan pyörittämiseltä, se saattaa olla tietyssä mittakaavassa hyvinkin tarpeellista edunvalvontakyvyn ylläpitämiseksi. Minusta pakkojäsenyyden poistaminen ei ole ratkaisu. Ollakseen neuvotteluvoimainen opiskelijoiden edustus tarvitsee vahvan tuen. Uskonkin, että vapaa kilpailu voisi olla edunvalvontaorganisaation purkamista parempi vaihtoehto.

Entäpä jos ensin tekisimme ammattikorkeakoulujen oppilaskunnista kaikilta osin lainsäädännön kannalta samalla viivalla olevia ylioppilaskuntien kanssa ja sen jälkeen antaisimme opiskelijoiden vapaasti valita, minkä ylioppilaskuntaorganisaation jäseniä ovat? Opiskelija voisi siis valita edelleen pakollisen ylioppilaskunnan jäsenyyden haluamassaan ylioppilaskunnassa / ammattikorkeakoulun oppilaskunnassa.  Jos opiskelija katsoisi, että jäsenmaksuvaroja ei käytetä hänen mielestään sopivalla tavalla, tai että jäsenmaksu on liian korkea, hän voisi seuraavien vaalien odottamisen sijaan vaihtaa lukukauden vaihtuessa edunvalvontaorganisaatiota sopivampaan. Opiskelijalla olisi mahdollisuus vaikuttaa siinä ylioppilaskunnassa, jonka jäsen hän on. Esimerkisi ammattikorkeakoulun muuton jälkeen OSAKO:n ja OYY:n välillä vaihtaminen voisi olla opiskelijalle monelta osin realistinen vaihtoehto. Näin asioiden huonolla hoitamisella olisi suoria ja mitattavia seurauksia toimintaan ja vähemmistölläkin olisi taas keino vaikuttaa.

Jotta toisen yliopiston ylioppilaskunta voisi vaikuttaa myös toisissa yliopistoissa, sillä pitäisi olla valtaa myös toisessa yliopistossa tehtäviin opiskelijaedustajien nimityksiin.  Nykyinen eriytynyt yliopistokohtainen ylioppilaskuntarakenne on syntynyt aikana ennen nykyaikaisia tietoliikenneyhteyksiä ja teknologiaa. Nyt asiat ovat toisin kuin silloin. Minusta tätä ajatusta valinnanvapaudesta ylioppilaskunnan jäsenyydessä kannattaisi harkita ja kehittää eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset