222 - Euroopan Parlamenttiin - Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Eduskuntavaaliehdokkaan päivää: Näin testataan, olenko hyvä ihminen.

Aioin kirjoittaa tänään aivan toisesta aiheesta. Kävin tänään kuitenkin mielenkiintoisen puhelinkeskustelun ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa. Minulta kysyttiin kaikki vaikeat kysymykset. Uskonko Jumalaan? Pitäisikö Suomen erota EU:sta? Mitä mieltä olen maahanmuutosta?  Lähdenkö mukaan, haukkumaan toisia ehdokkaita selän takana? Ja muita vaikeita kysymyksiä. Keskustelu laittoi minut taas kerran miettimään, miksi olen mukana ehdolla vaaleissa.

Mitäkö mieltä olen maahanmuutosta? 7* on linjannut hyvin selvästi, että se haluaa vähentää kiintiöpakolaisten määrää viiteen sataan. Jos minut valitaan, olisin siis todennäköisesti mukana ajamassa tätä tavoitetta. Tämä siis siitä huolimatta, että olen varsin tietoinen lehtijutuista pakolaisleireillä naisia metsästävistä ihmiskauppiaista ja siitä että kyynärpäätaktiikalla (ja sopivalla tukulla rahaa ihmissalakuljettajille) näyttää pääsevän Suomeen ohituskaistaa pitkin ilman kiintiöitäkin. Siinä, että rahalla selviää ei kyllä välttämättä ole mitään merkittävästi monen suomalaisen arvopohjasta poikkeavaa. Ehkä mietin sitä, että miten kansakunta joka ei, jälleen lehtijuttujen mukaan,  huolehdi omista vanhuksistaan, voi samaan aikaan käyttää rahaa ulkomaalaisten ongelmien hoitamiseen? Tai ehkä mietin sitä, miten kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset tasa-arvoisempia kuin toiset. Ehkä mietin puolitoistakertaista rahaa, mikä Suomessa maksettiin pitkään yliopistoille, kun ulkomaalainen väitteli verrattuna kotimaiseen väittelijään. Ehkä mietin yliopistojen rahoitusmallissa olevaa ulkomaalaisen henkilökunnan osuutta, jolla edelleen suositaan ulkomaalaisten palkkaamista? Ehkä olen sitä mieltä, että on tekopyhää että ihmiset joilla ei tunnu olevan hajuakaan siitä, mitä todellinen ihmisten välinen tasa-arvo tarkoittaa, ostavat itselleen sädekehää veronmaksajien rahoilla ja kirkkaamman sädekehän näyttäisi juuri nyt saavan auttamalla ulkomaalaisia? Onko silti oikein olla auttamatta suurempaa määrää kiintiöpakolaisia sen vuoksi, että jotkut pistävät vähemmän painoa Suomen hätää kärsivien auttamiseen? Mistä minä tiedän.  Tiedän vain, että jos tasa-arvon käsite häviää tai muuttuu edunvalvonnaksi, siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin hirmutekoja. Ja tiedän, että jos siellä jossain ulkomailla ymmärrettäisiin oikeasti mitä tasa-arvo tarkoittaa, tänne pakoon tulijoita olisi varmasti vähemmän. Ja olenko erehtynyt kun olen huolissani tasa-arvon käsitteen hämärtymisestä, kun asia ei tunnu niin monia muita, aivan tunnetusti täysipäisiäkään ihmisiä, häiritsevän?

Lähdenkö mukaan tosien ehdokkaiden henkilöön käyvään haukkumiseen? Minulla on  ylioppilaskuntataustan kautta tuttuina ja puolituttuina monia kansanedustajia ja varteen otettavia kansanedustajaehdokkaita muista puolueista.  En kuitenkaan millään jaksaisi alkaa selittämään minulle heitä haukkuvalle potentiaaliselle äänestäjälle asioita parhain päin. Ja onhan tutuillani huonojakin puolia. Muistan kiusallisenkin hyvin heidän tekemisensä ja tekemättä jättämisensä ylioppilaskuntapoliitikkoajoilta. Omat kokemukseni ovat kuitenkin osa minun tarinaani, eivät äänestäjän.  Ajattelen ihmisiä, jotka tekevät parhaansa ja jotka ovat tehneet joitain huonoja ja hyviä päätöksiä. Olisinko osannut tehdä parempia päätöksiä? Mistä minä tiedän. Tiedän vain, että minulle tuttujen ihmisten haukkumisesta tulee minulle kiusaantunut olo, mutta minun tehtäväni ei ole yrittää tehdä potentiaalisista äänestäjistäni parempia ihmisiä. Tekeeköhän se minusta huonon poliitikon? Kukahan haukkuu minut sitten sille seuraavalle poliitikolle?

Pitäisikö Suomen erota EU:sta? Olen sellaisen ryhmän listoilla, joka ei varsinaisesti fanita EU:ta. Mietin kaikkea sitä vaurautta, mitä meille luvattiin EU-äänestyksen yhteydessä ja vertaan näitä lupauksia, kosmeettisista lyhennyksistä huolimatta jatkuvasti kasvavaan valtionvelkaan. Mitä EU:n tuomaa vaurautta se sellainen on, joka rahoitetaan leikkausten jälkeenkin velanotolla?  En kuitenkaan ole katkera tai tunne oloani huijatuksi, koska äänestin jäsenyyttä vastaan, joten olen jo tehnyt asialle paljon enemmän, mitä moni jälkeeni syntynyt on ikinä voinut sille tehdä. Muistan myös Brandenburgin Torin viileänä alkukevään aamuna 1990, kun isä oli tuonut pienen lapsensa naputtamaan palasia irti Berliinin muurista. Muuri oli kun hapon jäljiltä, kun kansanjoukkojen vapauden kaipuu oli päässyt irti.   Muistan myös muuria  ylittäessä kuolleet ja ilon siitä, että kommunistinen helvetti on ohi ja ajatuksen, että tällaista muuria ei Euroopassa tarvita enää koskaan. Ehkä meille jää tästä käteen vielä valtava, meidät ikuisesti Unioniin hitsaava valtionvelka, tuhottu luonto ja yli 50 prosentiin maahanmuuttajaväestö? Onko nyt viimeinen mahdollisuus pysäyttää tämä kehitys, kun kantasuomalaiset voivat vielä tässä vaiheessa päättää asiasta? Vai onko EU:sta irti pyrkiminen uuden muurin pystyttämistä vai osa sitä samaa muurin syövyttänyttä voimaa pyrkiä vapauteen ulkoa annetun aatteen kahleista? Mistä minä tiedän. Tiedän vain, että haluan rakentaa parempaa Suomea ja Eurooppaa suomalaisille.

Uskonko Jumalaan? Kuulemma käy huonosti viimeisellä tuomiolla, jos ei julkisesti tunnusta uskoaan. Mistä minä tiedän miten siellä käy? Tiedän vain, että uskonnon ja politiikan sekoituksesta on tulossa koko ajan räjähdysherkempää cocktailia, enkä halua sen olla niiden poliitikkojen joukossa jotka räjäyttävät sen cocktailin ihmisten silmille. Entäpä jos olen sitä mieltä, että en halua sotkea henkilökohtaista elämääni ja politiikkaa tässä kohden? Tässä maailmassa ja maassa on toki ihmisiä, jotka eivät tätä eroa tee. Tietyssä osassa maailmaa on ryhmiä, jotka eivät paljoa kursaile kertoessaan toimivansa politiikassa Jumalan tahdon mukaan.  Ne ryhmät eivät ole välttämättä niin kovin demokraattisia, mutta ainakin niiden joukossa on paljon mielestään järkkymättömän oikeassa olevia ihmisiä. En tahdo avata heille ovia omalla esimerkilläni. Olen heille tavallaan kateellinen, koska itse harvoin tunnen olevani järkkymättömän oikeassa. Olenko huono ihminen, jos kerron arvopohjani rakentuneen kristillisten arvojen päälle, mutta jos kerron liian tungetteleville kysyjille tiettyjen asioiden olevan omia asioitani? Pieni matemaatikko olkapäälläni kertoo, että ääniä varmasti menee. Sitten menee.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin todella tyytyväinen. Ympäristökysymyksistä minua ei tentattu. Olisiko niin, että selkeiden lähteiden käyttö ja blogikirjoituksissani esille tuoma faktoihin perustuva lähestymistapa ilmaston lämpenemiseen itse asiassa toimii?  Olen käsityksessä, että pystyisin muodostamaan monesta muustakin asiasta perustellun mielipiteen asioihin liittyvien faktojen pohjalta koulutukseni ja henkilökohtaisten ominaisuuksieni pohjalta. Pyrin aidosti selvittämään totuuden asioista ja uskon että minulla on riittävän kehittynyt omatunto tekemään lopulta sellaisia päätöksiä, joiden kanssa voin elää. Ehkä pääsen vielä niistä lopuistakin äänestäjistä eroon, kun kerron että en kannata erillistä ilmasto-oppia kouluihin, kun kerran suuri osa tietotekniikaakin pitää opettaa muiden aineiden mukana?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Minkä laista päihde/huumepolitiikkaa ajattelit tehdä? Toimiiko nykyinen malli vai kaipaisiko se muutoksia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset