222 - Euroopan Parlamenttiin - Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Diippi visio, mitä yliopiston kurssien digitalisointi voisi oikeasti tarkoittaa?

Harmittavan usein uutta koulutuksen teknologiaa yritetään käyttää lähinnä opettajan työn ja opetuksen helpottamiseksi. Opetuksen digitalisoitumisessa puhutaan opintomateriaalien muuttamiseksi tekijänoikeuksien kannalta sopivaan muotoon tai siitä, kuka opettelee sen connectpro-yhteyden päälle laittamisen. Oppijaa pidetään tässä kuviossa kuitenkin passiivisena tiedon vastaanottajana, opettaja tekee valinnat. Kukaan ei puhu mitään oppimisen helpottamisesta tai materiaalien muokkaamista sellaseen muotoon, että oppija voisi itse helpommin valita alustan ja tavan miten haluaa materiaalin opetella.  Nykyisenkaltainen luento-opetus on toimivaksi osoittautunutta, mutta jos opetuksen digitalisoituminen kuitenkin nähdään ainoastaan samojen vanhojen mallien toistamisena tietokoneiden avulla, opetuksen uusi teknologia ei muuttaisi mitään tavassa opettaa tai antaa palautetta. Tämän opetuksen tavan täytyy nyt muuttua uusien asioiden tekemisen mahdollistamiseksi. Opettajien pitää opetella apuvälineiden käytön lisäksi opettamisen käsite uusiksi digitaaliseen ympäristöön sopivaksi.

Entäpä jos tavoitteena olisikin kurssien rakenteiden näkyväksi tekeminen ja opettajan tuottaman materiaalin uudelleenkäyttö, rakenteellistaminen ja metatiedon lisääminen materiaaliin opetettavien asioiden toisiinsa linkittämisen mahdollistamiseksi? Kurssit eivät voi olla nippu linkkejä ulkoisiin materiaaleihin, koska opintomateriaalin eräs tehtävä on rajata kaikesta maailmasta löytyvästä tiedosta se osa, jota kurssilla käsitellään. Yksittäisten asiakokonaisuuksien rajaaminen käsiteltävän kokoisiksi asioiksi on paljon tärkeämpää, kuin lukuisten ulkoisten lisätietolinkkien näyttäminen. Opettajan ammattitaitonsa perusteella antama opetus sisältäisi kurssilla kertyvän tiedon rakenteiden näkyväksi tekemistä ja pilkkomista niin, että opetettavat asiat voidaan irrottaa myös muihin kursseihin niveltyviksi (linkitetyiksi) asioiksi. Kurssien luennot pitäisi tallentaa ja  pilkkoa automaattisesti asiakokonaisuuksiin. Puheesta tekstiksi ja  kuvasta tekstiksi-teknologioita pitäisi hyödyntää luennoilla ja luentoja valmisteltaessa tuotetun sisällön muokkaamiseksi haut ja linkittämisen mahdollistavaan muotoon. Asiakokonaisuuksista pitäisi muodostaa verkko, jota järjestyksessä seuraamalla opiskelija voisi käydä kaiken kurssilla esitetyn asian läpi, mutta järjestyksestä poikkeamalla hahmottaa asioiden liittymistä toisiinsa ja toisten kurssien asioihin. Opiskelijan pitäisi olla mahdollista tehdä hakuja koko kurssialueeseen kuuluvasta materiaalista, kurssialueeseen kuuluvien asioiden joukossa ja opetella sitten asiat itse parhaaksi katsomallaan tavalla.  Esimerkiksi indeksointi ja osiin pilkkominen mahdollistaisi Anki-korttien tuottamisen sisällöstä.

Kurssien asiatietorakenteita voitaisiin käyttää oppimispalautteen osana: Jos tentissä saa jotain asiaa käsittelevästä kysymyksestä huonot pisteet, voisi olla mahdollista analysoida oppimisessa syntyneen vajeen paikka opituista asioista mudostuneessa verkossa ja palata kurssien rakenteellisesti tallennettujen luentojen ja muun materiaalin kautta taaksepäin sellaisiin kohtiin tentittävän tai jonkin toisen kurssin materiaalia, jossa kohtaa unohtunut asia on opetettu. Tällöin tentistä voisi siis saada sellaista palautetta, joka oppimisen suuntaamisen kannalta hyödyttömän arvosanan lisäksi antaisi oppijalle kuvan, mitä pitäisi opetella: "Olet unohtanut tämän ja tämän toisen vuoden farmakologian kurssin mikrobilääkkeitä käsittelevän luennon ensimmäisellä puoliskolla käsitellyn asian. Ole hyvä ja katso luentotallenne ja lue tämä Duodecim-lehden artikkeli ja sivut x - y kurssin oppikirjasta. (linkit sähköiseen oppimateriaaliin) " Järjestelmä siis neuvoisi opiskelijalle, miten parantaa tenttisuoritusta esimerkiksi uusintatenttiä ajatellen. Järjestelmä voisi myös tehdä analyysiä toistuvasti samalla oppijalla tai useammalla oppijalla yhtäaikaa unohtuneista asioista ja antaa opettajalle palautetta kurssin materiaalin tai opetuskäytäntöjen kehittämistä varten. Tämän seurauksena ensimmäisen tai toisen vuoden kurssin opettaja voisi saada palautetta vanhoilta opiskelijoiltaan neljännen vuoden kurssin tentissä unohtuneista heidän opettamillaan kursseilla käsitellyistä asioista. Kurssin alussa opettaja voisi saada palautetta kurssin aloittavien opiskelijoiden edellisten kurssien tenteissä unohtamista asioista ja siten suunnata kurssin opetusta niin, että asioita kerrattaisiin.

Tärkeimmät parannukset olisivat siis kurssin materiaalin indeksointi, osiin jako, selkeämpi kurssimateriaalin rajaus ja osien linkitys toisiinsa. Tämä toiminta helpottaisi siis opiskelua, mutta kaikkein paras etu saataisiin oppijan suuntaan tulevan palautteen tehostumisen muodossa.  Jos kurssin sisältöön kuuluu joku tietty asia, tähän asiaan liittyvät yksittäiset opetustuokiot pitäisi siis olla mahdollista etsiä luennoista. Luennoilla puhuttu asia voisi olla jättimäisen luentovideon sijaan saatavissa esimerkiksi puheesta tekstiksi-muodossa  niin, että kukin erillinen asiakokonaisuus olisi haettavissa luennon perusteella syntyneessä rungossa. Kurssisisällöt linkittyisivät toisien kurssien sisältöihin. Jonkin asian oppimista ja laajenemista käsittämään uusia osasia voisi olla mahdollista käydä läpi materiaaleja seuraamalla ensimmäisestä peruskurssista, jossa asia on mainittu, aina viimeisiin syventäviin kursseihin asti. Järjestelmä voisi jopa antaa arvion, mitä osaamista vielä puuttuu jonkin tulevan kurssin esitietoja ja menestyksellistä suorittamista ajatellen.

No, tämä menee melko syvälliseksi pohdinnaksi ja vähän liian pitkäksi ja tiiviiksi asiaksi blogikirjoitukseen. Jospa tämä antaisi kuitenkin kuvan siitä tasosta, jolla minun ajatukseni koulutuksen kehittämisen suhteen liikkuvat. Toivon, että yliopistojen opintojen kehittämistä suunnittelijat lukisivat tätä kritiikkiä ja visiointia ja miettisivät, voitaisiinko näitä ajatuksia hyödyntää tulevaisuuden, vaikkapa ensi lukukauden opetuksessa. Minusta olisi ensiarvoisen tärkeää, että opetusteknologiaa käytettäisiin jatkossa enemmän oppijan hyväksi, eikä vain opettajan työtaakan helpottamiseksi. Tällaisia asioita haluaisin olla eduskunnassa viemässä eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Diipein visio boisi olla se että oppilaitokset fyysisinä paikkoina lakkaisivat olemasta ja jokainen suorittaisi opinnot etänä itsenäisinä opintoina verkkokursseilla. Sitten meillä olisi lukuisia tyhjiä opetuskäyttöön tarkoitettuja kiinteistöjä.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Osin onnistuu, osin ei. Sinun kannattaisi vilkaista Ruotsin etäopetusvalikoimaa. http://antagning.se tai englanniksi universityadmissions.se. Ruotsissa on mahdollista hakea suoraan yksittäisille yliopistojen kursseille ja suorittaa niitä etänä (laittaa hakuun etäopinnot ja rastittaa kohdan että ilman kokoontumisia, niin näkee listan). Pääsääntöisesti Suomen korkeakoulukelpoisuus riittää ruotsalaisille, korkeakouluopintoihin valmentaville kursseille ehkä vähemmänkin? Ruotsin etäopetus kuitenkin toimii. Ja toimii hyvin. Sinnehän voi hakea kokonaista tutkintoakin suorittamaan, kun Suomen korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöpaikka ei mene ulkomaiseen oppilaitokseen valinnan johdosta. "Ulkomaalaisuus" on taikasana tässäkin asiassa.

Etäopetettavat kurssit on kuitenkin erikseen tehty etäopetettaviksi. Onnea vain tiettyjen yliopistokurssien suorittamiseen etänä, kun neuvojen kysyminen opettajalta on etänä hidasta. Vaikkapa käsin laskemaan opettelussa lähiopetus on minusta edelleen kätevin tapa. Tai vaikkapa anatomian harjoituksissa oppii kyllä paremmin paikan päällä. Etäopetus on minusta huonompi tapa ja vaatii rauhallisen tilan kotona opiskella. Tämä ei aina ole mahdollista järjestää.

Opetushenkilökunta ei käytännössä usein osaa Suomessa etäopetuksen teknologiaa eikä luoda sen tasoista opetusmateriaalia, että etäopiskelu olisi mahdollista. Yhteydet kärsivät luotettavuusongelmista (ohjelmistopäivitykset, mikkien akut, äänentaso säädetty lähes nollaan - sori ei osata säätää kohdalleen, "tätä luentoa ei striimata koska "-ilmoitus 35 sekuntia ennen luennon alkua, ...). Etäopetuksella on siis ongelmansa.

Lähtökohtaisesti verkkokurssit onnistuvat helppojen kurssien suorittamisessa, vaikeiden asioiden kohdalla ne toimivat huonommin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset