Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Valkoinen, keski-ikäinen heteromies etsii äänestäjää

Minulla on pulma. Olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa Oulun vaalipiirissä, mutta olen havainnut sopivien äänestäjien löytämisen tämän vaalikevään keskeisten teemojen kautta mahdottomaksi. Teemat eivät vain mitenkään sovi profiiliini.

Ilmastonmuutos on näiden vaalien ykkösaihe. Valitettavasti olen pohtinut asiaa jo etukäteen ja päätynyt siihen, että minkään puolueen ilmasto-ohjelma ei vaikuta mitattavassa määrin ilmaston lämpeämiseen. Tosin ohjelmat eivät sitä tarkkaan ottaen väitä tekevänsäkään, kunhan muuten vain taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Minulla ei ole riittävästi pokkaa väittää osaavani ilmastonmuutoksen suunnan kääntävää sadetanssia. Toisaalta en oikein mielelläni identifioituisi ihmisen merkitystä ilmastonmuutoksessa epäileväksi ilmastokriitikoksikaan, koska sillä, onko nyt havaittu ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, ei ole merkitystä Suomen päättäjien olemattomaan kykyyn vaikuttaa siihen. Siksi asian pohtimiseen ei tässä vaiheessa ole syytä tuhlata aikaa.

Tasa-arvo on myöskin tärkeä teema. Vaaleissahan on mukana, muun muassa "kunnianhimoisen ilmastosuunnitelman" laatimisen yhdeksi tavoitteekseen listaava Feministinen puoluekin. En ole valitettavasti ehtinyt tutustua puolueen ajatusmaailmaan tarkemmin. Muihin luottamustoimiin hakiessa on kuitenkin tullut valitettavan selväksi, että valkoisella keski-ikäisellä heteromiehellä ei ole mitään asiaa ajamaan tasa-arvoa positiivisen diskriminaation vuoksi. Positiivisen diskriminaation kantava ajatus on se, että tasapuolisen edustuksen takaamiseksi on oikeutettua valita myös vähemmän pätevä hakija. Tasa-arvoa hakeva äänestäjä ilmaisee nykyään itseään kantaaottavasti äänestämällä vähemmistöehdokasta.  Tasa-arvo ei suinkaan enää tarkoita yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille ihmisille, vaan yhtäläisiä mahdollisuuksia vain tietyllä listalla olevien, yksilön jollain perusteella huonompaan asemaan asettavien tekijöiden suhteen.  Minun on siis turha yrittää käyttää tasa-arvokorttia autismin spektrin, huippuälykkyyden  tai useampia korkeakoulututkintoja suorittaneiden etujen ajamiseksi.  Nämä asiat eivät ole listalla.  Lisäksi positiivisesti poikkeavat ihmiset eivät vallalla olevan eriskummallisen tasa-arvokäsityksen mukaan tarvitse edustusta mihinkään. Nykyajan kieroilla tasa-arvomittareilla mitattuna saisin vaaleissa yhden äänen ja haukut siitä, kun en äänestänyt itse tasa-arvoisesti.

Maahanmuutto  on monelle varma tapa päästä eduskuntaan. Seitsemän tähden liike on arvioni mukaan varovaisen maahanmuutokriittinen lista. Ohjelmassamme on mm. kiintiöpakolaisten määrän laskeminen, joten tämä aihe on minulle potentiaalinen valinta. Positiivisen diskriminaation aiheuttamien epäreiluuksien esille tuominen voisi muuten olla hyvä lähestymistapa, mutta osa äänestäjistä ei näe asiassa mitään pahaa. Toinen ryhmä äänestäjistä ei ole tyytyväinen, koska en ole heittämässä kaikkia ulkomaalaisia heti ulos maasta. Kolmas ryhmä väittää minua rasistiksi, kun kritisoin maahanmuuttajien käyttöä halpatyövoimana.  Voisin tietysti unohtaa kaikki järkevät maahanmuuttoa koskevat tavoitteet ja ilmastonmuutoksen torjuntajoukkojen hengessä luvata palauttaa Teekkarihymnin alkuperäiset sanat. Asiallehan ei tietenkään voi tehdä yhtään mitään eduskunnasta käsin, mutta eipä juuri voi ilmastonmuutoksellekaan. Kaunis ajatus ratkaisee.

Autoilu on yksi vaalien varmoista kestoaiheista. Tulen vielä kirjoittamaan tästä asiasta useammankin blogikirjoituksen. Luulen kuitenkin, että suhtautumiseni autoiluun ei ole omiaan nostamaan minua kansanjoukkojen harteille. Ajan nimittäin mahdollisimman vanhoilla, halvoilla ja vähäkulutuksisilla autoilla, joita korjaan itse kädet rasvassa. Juuri tänään käytin auki Fordin takajarrut talven jäljiltä, ulkona märällä jääalustalla. Eilen vaihdoin Rellun alapallonivelen.  Kunhan saan vaihdettua Fordin kytkimen siinä ulkona, se tulee syömään 4.4 litraa satasella (yhdistetty kulutus) plus ikälisät. Minua ei siis juuri kiinnosta sähköautojen hinta-ale. Verotuksen painopisteen siirtäminen auton hankintahinnasta kulutukseen pistää vihaksi: Jos rassaan jonkin parin sadan romun -35 C pakkasessa sormet jäässä kulkukuntoon, en näe todellakaan tarvetta subventoida sillä romulla ajaessani polttoaineen hinnassa toimitusjohtajan uuden työsuhdebemarin hankintahintaa. Siinä meni uudesta autosta haaveilevien ja sähköauton voimalla maailmaa pelastavien äänet. Voisin yrittää palauttaa muutaman äänen toteamalla, että häkäpönttöteknologia on minulle tuttua, mutta taitaa olla turha kilpailla tällä saralla Sipilän Juhan kanssa. 

Johtopäätökseni on, että minun mainosbudjetillani läpi meno vaatisi tässä vaiheessa supernovamaisen kansanliikkeen nostattamisen tai mahdollisesti yhden kauden tosi-TV sarjassa. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia, miten pääsisin näihin tavoitteisiin vaalipäivään mennessä. Minua saa mainostaa!


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

No oikea ote ja oikea vaalipiiri, mutta tämä foorumi on vain pieni osa kannattajajoukkoasi. Yritä nyt mesota, kun kerran olet menossa. Et vielä vakuuttanut ja ikuiset opiskelijat ovat huonoja päättämään, koska eivät ole itsekään vielä löytäneet paikkaansa, joten minä en ainakaan äänestä.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Tuo paikan löytäminen olisi sinänsä yhden blogikirjoituksen mittainen asia. Voisi ehkä olla paikallaan mainita, että en opiskele pelkästä opiskelemisen ilosta. Kerron tarinastani, omasta käsityksestäni mitä tapahtui, lyhennetyn version josta jätän yksityiskohtia pois:

Omat elämäntavoitteeni olivat aika selvät viisivuotiaasta alkaen, kun päätin että minusta tulee tutkija. Noin kolmikymppiseen asti kaikki menikin kohtalaisen hyvin, kun olin tietotekniikan DI ja tekemässä väitöskirjaa ja opettamassa signaaliprosessoriohjelmointia Oulussa ja toisinaan Tekoälyä ja Digitaalista kuvankäsittelyä Kajaanissa. Käytännössä kaikki jatko-opintokurssini olivat tehtyinä heti jatko-opintooikeuden saamisen jälkeen, koska olin tehnyt ne jo etukäteen ollessani perustutkinto-opiskelijana.

Samalla menin kuitenkin sotkeutumaan politiikkaan mm. henkilökunnan listalla laitosneuvostossa ja yliopiston hallituksessa, ammattiliitossani, ylioppilaskuntani edustajiston ja hallituksen puheenjohtajana ja Oulun Yliopistoseuran hallituksessa. Päädyin tilanteisiin joissa piti valita teenkö päätöksiä opiskelijoiden edun vai omien esimiehieni mielipiteen mukaan. Ylioppilaskunnassa vastaavanlainen vastakkaisasettelu oli poliittisten puolueiden nuorisojärjestöjen ja sitoutumattomien opiskelijoiden etujen välillä. Valitsin omasta mielestäni kaikkien kannalta parhaan ratkaisun, joka oli opiskelijoiden edun mukainen.

Kun ylioppilaskuntapolitiikassa politiikan tuulet vaihtuivat, palasin normaaliksi työntekijäksi ja entinen esimieheni lopetti väitöskirjani ohjauksen yksipuolisesti ilman että uutta ohjaajaa nimettiin. Pyysin mahdollisuutta tehdä väitöskirja jatko-opinto-oikeuteni mukaisesti loppuun omalla rahoituksellani ilman että olisin yliopistolla töissä. Tähän vastattiin kielteisesti, kun minulla ei kerran ollut ohjaajaa. Painottaisin, että tämä tarkoitti, että vaikka tekisin itse kaiken, he eivät olisi ottaneet väitöskirjaani käsittelyyn.

Osaston johtaja kertoi minulle, että "meillä on täällä osastolla 500 jatko-opiskelijaa. Jos me ohjaisimme niitä kaikkia, emmehän me ehtisi muuta tehdäkään." Tämä myöhemmin yrityselämässäkin ansioitunut tutkija ehdotti, että jos luopuisin ensin jatko-opinto-oikeudesta, niin katsotaan sitten. Yritin löytää ohjaajaa toisesta yliopistosta, mutta he eivät halunneet, väitöskirjan tuomasta rahoituksesta huolimatta, sotkeutua konfliktiin toisessa yliopistossa. Siis valitin eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että jatko-opinto-oikeuttani on loukattu, koska minulla oli ikuinen jatko-opinto-oikeus, mutta en voi ikinä valmistua koska yliopisto ei suostu nimeämään minulle uutta ohjaajaa nimensä paperiin laittaneen ohjaajan lopetettua ohjauksen. Hävittyäni jutun vuosien päästä oikeusasiamiehen kansliassa perusteltiin päätöstä kolmeen kertaan puhelimessa näin: "Kyllä minä tiedän, minä olen itse oikeustieteiden tohtori!"

Esimiehestään valittaneelle DI:lle ei löytynytkään sitten enää töitä kovin helposti. Pyrin takaisin tutkijaksi, mutta menneisyys tuntui saavan kiinni. Erään korkeassa asemassa olleen hallinnon johtohenkilön sanoin: "Kyllähän sinä ymmärrät, että yliopiston täytyy puolustautua." Ja kyllä se puolustautuikin! Päädyin tilanteeseen, jossa saatoin valita ikuisen työttömyyden / sillan alle menon ja uuden opiskelun välillä. Valitsin sen, että jäin yliopistolle ja morjenstan joka päivä selkä suorana ja silmiin katsoen ihmisiä, jotka antoivat minulle vaihtoehdon katoamisen ja katoamisen välillä.

Toinen DI:n tutkinto ei muuttanut työllistymistä mitenkään, joten hain lääkikseen pisteillä 90/92 pääsykokeista. Rahoitan lääkärinopintojani jakamalla lehtiä ja etsin kahden DI-tutkinnon koulutuksella jatkuvasti töitä, saamatta niitä. Ajattelin, että jospa lääkäripula olisi sen verran paha, että myös esimiestensä kanssa eri mieltä oleva tutkija voisi saada töitä. Tämä jää nähtäväksi. Elelin tässä pari vuotta, ennen aika äskettäistä lehdenjaon aloittamista uudelleen reilusti alle neljän tonnin verotettavilla vuosituloilla. Kävinkin taannoisessa yliopiston vaalipaneelissa yleisössä (7* ei ollut edustettuna) naureskelemassa hiljaa itsekseni, kun väitöskirjantekijöiden 2300 euron kuukausipalkan alhaisuutta kauhisteltiin. Ymmärrän toki entisenä yliopiston henkilökunnan edustajana ja Tekniikan akateemisten (TEK) entisenä Valtion valiokunnan jäsenenä huolen palkkauksen kehityksestä. Silti, vaikka tunnen tapauksia, joissa väitöskirjaa on tehty vuosia 1800 euron kuukausipalkalla, sekin olisi kelvannut minulle varsin hyvin jos olisin vielä saanut tehtyä sen väitöskirjankin siinä samalla.

En siis katsoisi, että olen jotenkin huono päättämään. Otan toki kritiikin vastaan ja saatan olla liian hyvä päättämään: Oikeiden päätösten tekemisen hinta saattaa joskus olla niin kova, että joskus kannattaisi parhaan lopputuloksen kannalta ehkä olla hiljaa ja jatkaa taistelua seuraavalla kerralla. Varsinkin, kun asia josta olin eri mieltä esimiesteni kanssa eteni etenemistään minun eri mieltä olemisestani huolimatta. Olin kuitenkin lapsellinen ja kuvittelin että äänestämällä valittuna henkilökunnan edustajana minulla olisi jonkinlainen suoja ajaa henkilökunnan etua laitosneuvostossa. Tällainen suoja oli kuitenkin todellisuudessa olemassa vain luottamusmiehellä, muut kantavat esimiestensä, professorien mielipiteestä poikkeamisen seuraukset itse. Uskon, toimien itse varoittavana esimerkkinä, että tällaisen suojan puuttuminen on todellinen syy sille, miksi edustuksellinen demokratia on sen jälkeen käytännössä siivottu pois yliopistojen hallinnosta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos isosta vastauksesta. Syysi on sittenkin katkeruus järjestelmää vastaan.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso Vastaus kommenttiin #12

Aivan mahtava ja ehkä paljon ajattelemaasi syvällisempi kommentti! Julkisuuden katkeriksi ja kaunaisiksi tuomitsevat ihmiset ovat ymmärtääkseni olleet kovaa valuttaa Harvardissa ja venäläisten ydinenergiayhtiöiden rekrytointilistoilla. Arvostan siis kehujasi.

Olen joskus miettinyt, että huippuälykkäänä aspergerina, ja siis todennäköisestä täytenä sosiaalisena tollona, en ehkä ilmeisesti ymmärrä olla asiaankuuluvan katkera yliopistolle, vaan olen päin vastoin pyrkinyt yrittämään luovuttamatta korjata havaitsemiani ongelmia. Minulla ei ole illuusioita kulissien takaisten tapahtumien reiluudesta, eikä kovin mairittelevia ajatuksia yliopiston henkilöstöjohtamisesta tai hyvien tutkijoiden tutkimukseen vaadittavan mindsetin ulkopuolisista muista ominaisuuksista, mutta yliopisto on kaikesta huolimatta se minun paikkani, olin siellä enää töissä tai en.

Tällä hetkellä istun opiskelijaedustajana (vara) Lääketieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa. Juuri edellisessä Oulun yliopiston Etiikkatyöryhmän kokouksessa sain sydäntä lämmittävät kehut, että olen kokemuksieni vuoksi täsmälleen oikeassa paikassa etiikkatyöryhmässä.

Opiskelijat muistivat minua muuten sitten myöhemmin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 1. luokan ansiomerkillä ja ylioppilaskunnan edustajistossa ja kiltani, Oulun Lääketieteellisen killan hallituksessa, olin viimeksi vuonna 2017. Nyt olen kiltatoiminnassa mukana ainoastaan killan valtuuston varajäsenenä, mutta öisen lehdenjaon jäljiltä puolizombiena opiskellessa tällaisen vanhan papparaisen voi olla parempi säästää voimia opiskelullekin. Sitä varten minä kuitenkin siellä yliopistolla opiskelen, että pääsisin joskus tekemään lääkärinä kykyjäni vastaavaa työtä toisten auttamiseksi.

Jatko-opiskelukokemuksiani käytin muuten kahden kauden ajan ylioppilaskunnan jatko-opintojaostossa, kun se sitten vihdoin perustettiin. Pyrin siellä vaikuttamaan siihen suuntaan, että ohjaajilla ei olisi enää valtaa, mielestäni vallinneen lainsäädännön vastaisesti, estää jatko-opiskeluoikeuden saaneen opiskelijan opiskelun etenemistä. Esimerkiksi Ruotsissa jatko-opiskelija voi vaihtaa ohjaajaansa yhden kerran, ilman että asiaa tarvitsee sen kummemmin selitellä. Tämä olisi aika hieno juttu Suomessakin. Olen siis muuttanut kokemukseni positiivisiksi, asiota korjaamaan pyrkiväksi voimaksi.

Koska olen siis kokemuksistani huolimatta, 48-vuotiaana, edelleen mukana yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnassa järjestelmän osana, edeltä mainittuja koko yhteiskunnan läpi pyyhkiviä tasa-arvon käsitettä nakertavia virtauksia lukuunottamatta täsmälleen samalta viivalta kuin muutkin, en allekirjoita ilmeisesti omaan ajatusmaailmaasi perustuvaa arviota katkeruudestani järjestelmää kohtaan. Voi toki olla, että minun tapani toimia ei ole rationaalinen, kuuluisi ehkä olla kunnolla katkera ja kaunainen. Olen ollut todella tyytyväinen siihen, että minulla on ollut oman toimintani perusteella mahdollisuus vaikuttaa asioihin vielä nytkin. Eduskunnasta käsin voisin korjata sellaisia ongelmia, joihin en voi opiskelijan asemasta käsin, yrittämisestä huolimatta, vaikuttaa. Tervetuloa yrittämään perästä muuttaa maailmaa!

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Hieno vaaliblogi, joka jostakin syystä toi mieleeni mahtava laulu "Transit-mies".

Menestystä vaaleissa! (vaikka siinä kommentoivat jo heti kaksi oulun vaalipiirin kriittistä heteromiestä, joiden äänet ovat kovin, kovin tiukassa..). Kiitos blogistasi kumminkin!

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Kiitos menestyksen toivottamisesta! Ehdin vasta nyt kuunnella sen Jouko Mäki-Lohiluoman laulun YouTubesta. Hyvä kappale! Harmitti, kun joskus jätin ostamatta 1970-luvun alkupuolen paripyörällisen V6-moottorisen Ford Transitin, kun olisin halvalla sellaisen saanut. Nuo uudemmat Transitit eivät vain ole sama asia, kun ne 1965-1978 mallit.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"...mutta olen havainnut sopivien äänestäjien löytämisen tämän vaalikevään keskeisten teemojen kautta mahdottomaksi..."

Noin kuin äkkipäätä ajatellen vaihtoehtoja olisi pari erilaista:
1) otat esille epäkeskeisiä teemoja
2) hyväksyt kaikkien äänet, myös epäsopivien äänestäjien antamat

En tiedä, onko tästä kommentistani apua, mutta enempääkään ei ole tulossa minulta.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Älä huoli, olen todella tasa-arvoinen minulle osoitettujen äänien suhteen.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Onneksi en ole sinun vaalipiiristäsi eli ei edes tarvitse välittää.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Avaisitko vähän, miksi se on onni? Suomessa on Oulun aluetta huonompiakin paikkoja asua. Esimerkiksi, meillä päin maa kohoaa eniten koko maassa, joten on todennäköistä, että ilmaston lämpeämisen aiheuttama meren pinnan nousu ei ikinä saa meitä kiinni. Ja jos vaikka saisikin, Grönlanti saa rauhassa sulaa ja maan kohoaminen nostaisi silti Oulun alueen vielä merestä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Kukapa sitä keski-ikäisen heteromiehen haluaisi päättämään mistään. Sellaisten aika meni jo viime vaaleissa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Meidän heteropappojen aika tulee vielä (ei välttämättä vielä seuraavissa vaaleissa).

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Täkyjä vaalikamppanjaasi varten

a) Osta takki, jonka saa helposti käännettyä. Ns. pilottirotsi olisi sellainen, mutta väärien jalkineiden kanssa se antaisi mahdollisesti vääränlaista informaatiota äänestäjille. Ei siis pilottirotsia kuitenkaan.

b) Lopeta punttisalilla käyminen, jotta selkärankasi pysyy riittävän notkeana ja taipuisana. Suotavaa olisi rytmisen voimistelijan selkäranka, joka taipuu suorastaan luokolle. Parasta olisi, jos ei olisi selkärankaa ollenkaan, mutta sellaisia luonnonoikkuja ei suomalaiseen politiikkaan mahdu kovinkaan montaa.

c) Opettele valehtelemaan ilman, että menetät yöunesi. Se on loppujen lopuksi helppoa. Lupaat vain kaikille kaikkea. Valituksi tulemisen jälkeen voit perustella lupausten pettämistä sillä, ettet voi yksin vaikuttaa mihinkään. Kyllä kansa sietää.

d) Hae vaikka Tokmannilta kasa ämpäreitä ja jaa niitä jorinoittesi kuulemista vastaan vaalikojullasi. Voi sitä jonottajien määrää ja mummot äänestävät.

e) Lupaa nostaa takuueläkkeitä 500 eurolla kuukaudessa. Saat kaikkien eläkeläisten äänet. Ne ehtivät kyllä kuolla ennen kuin lupauksen lunastamista tarvitsee edes harkita.

f) lupaa alentaa verotusta huimasti. Idiootit äänestäjät eivät tajua, ettei valtion verotusta alemmissa tuloluokissa voi oikein alentaa, kun sitä ei makseta käytännössä ollenkaan. Saat silti hyvän miehen maineen ja paljon ääniä.

g) Lupaa poistaa autovero. Ei äänestäjien tarvitse sitä ymmärtää, ettei uusien autojen hinnat siitä kuitenkaan laske, koska autotehtaat myyvät autoja Suomeen juurikin autoveron johdosta subventoimalla, eli pienemmällä katteella.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Hei, kiitos mietitystä ja hyvin perustellusta vastauksesta. Kääntötakki on oikein hyvä ajatus. Tosin epäilen, että jotta takin kääntämisellä olisi merkitystä, äänestäjän tulisi ensin tietää mitä alun perin ajattelin. Muuten mielipiteen muuttamisesta aina oikeassa olevan äänestäjän kannan mukaiseksi ei heru maksimipisteitä.

Punttisalilla minulla ei ole ollut varaa käydä yli kymmeneen vuoteen ja silloinkin käyti rajoittui uteliaisuuteen ja kokeiluun. Tutkijavaihdossa USA:ssa taloyhtiöllä oli oma sali joten siellä kannatti käydä. Selkä olikin liikkumattomuuden jäljiltä jossain vaiheessa lähes 30-lukulaisen, ellei jopa lapuanliikemäisen jäykkä. Yritin hakea siihen apua fysioterapeutilta, mutta sote-leikkausten jäljiltä päädyinkin sen sijaan menemään töihin. Lehdenjako on todella avannut selkäni, suosittelen. Ajatusmaailman osalta minulla on ikävä taipumus ajatella asiat itse ja puhua sitten. Joskus joutuu sitten sellaisen varomattomuuden jäljiltä myöntämään olleensa väärässä.

Kaikkivoipaisuuden valehteleminen olisi kyllä toimiva tapa. Lehdenjaon vuoksi yöunet ovat joka tapauksessa jo menneet, joten minulla ei olisi paljoa menetettävää. Kasvihuoneilmiökommandot ovat kuitenkin saaneet näihin vaaleihin siinä lajissa jo sellaisen etumatkan, että mahdollisuuteni voittoon sitä kautta ovat menetetyt.

Ämpäreiden jakaminen voisi toimia. Ikävä kyllä, äänestäjien ostaminen on kiellettyä ja muoviämpärit ovat tunnetusti tässä maassa markan menettämisen jälkeen kovinta tunnettua valuuttaa. Linnaanhan siitä joutuisi?

Takuueläkkeen nostamista voisi ihan oikeasti harkita. Tällä työhistorialla ja kertyneellä varallisuudella se kyllä tulkittaisiin, aivan oikein, omaan pussiin pelaamiseksi veronmaksajien rahoilla. Eläkkeiden korottaminen on siis minulle henkilökohtaisestikin läheinen asia. Merkittävien eläkekorotusten läpi saaminen vaatisi ainakin kaksi vaalikautta armotonta työskentelyä. Politiikka kuitenkin kehittyy teknologian mukana. Veikkaisin, että kolmannella vaalikaudella veroprosentin laskuun keskittyvien oikeistovasemmisto-palkansaajapuolueiden uusi, eläkkeet olemattomaksi muuttava antimateriaindeksi tekisi sitten kahdeksan vuoden työn kerralla tyhjäksi.

Verotuksen alentamisen lupaaminen toimii. Voisinkin olla ehdotuksesi perusteella innovatiivinen ja luvata painaa verotuksen alimmissa luokissa pakkasen puolelle. Riskinä tosin on, että suurituloisten edustajat ottaisivat aloitteesta kopin perustulon tapaan ja tekisivät negatiivisesta verotuksesta kaikki muut sosiaalietuudet korvaavan uuden tulontasaustavan. Saataisiin perustulon tapaan taas uusi tapa leikata pienituloisten saamia tukia ja jättää yksilön tilanne tarkemmin arvioimatta ja tarveharkinta tekemättä. Miinus sata prosenttiakin nollatuloista on nimittäin edelleen nolla.

Autoveron poistaminen on suurituloisten etupuolueiden propagandassa sidottu polttonesteiden ja käyttövoimaverotuksen nostoon. Tietyt toiset puolueet olisivat nostamassa polttoaineen hintaa joka tapauksessa. Voisinkin olla innovatiivinen, ja luvata tässä toimivani juuri päin vastoin kuin ehdotit: Mielestäni verotuksen painopiste pitäisi pitää uusien autojen hinnassa ja käyttöä verottaa niin vähän kuin mahdollista. Lisäksi, luulisin tämän olevan vielä härskimpää populismia ja omaan pussiin pelaamista, kuin mitä autoveron poistaminen on. Minulla nimittäin ei näillä näkymin tule ikinä olemaan varaa uuteen autoon. Toimin siis kulissien takana äärimmäisen itsekkäästi ja annan uusien autojen ostajien maksaa verot minun, halvoilla EURO 3 - normin dieselillä ja bensa-autolla ympäristöä edelleen saastuttavan tuholaisen puolesta. Autotehtaiden altruismiin suomimallien hinnoitteluissa en oikein jaksa uskoa, kun ne Suomen autoverostusta varten rakennetut autot ovat perinteisesti olleet Siperia-mukavuustason karvalakkimalleja. Täytyy muistaa, että valmistushinta on aivan toinen asia kuin myyntihinta. Emme tosin pääse näkemään autotehtaiden eri mallien kateprosenttien taakse, mutta eivät ne niitä autoja ilman katetta myy.

Kiitos vielä kerran vaivannäöstä, arvostan kokoamaasi listaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset