222 - Euroopan Parlamenttiin - Ikiopiskelijan elämää Metson Anteron elämää ja mietteitä

Ohjeet maailman pelastamiseen

Liittyen kadulla äänestäjien kanssa käytyihin keskusteluihin yritän tässä kerrata näkemykseni pitkän aikavälin ratkaisusta hiilidioksidipitoisuuden nousuun a.k.a poliittiseen versioon ilmastonmuutoksesta ja massamaahanmuutoon. Näin ratkaisemme molemmat ongelmat. Tämä on se minun juttuni, jota haluaisin  ajaa Euroopan parlamentissa.

Mielestäni kummankin ilmiön syy löytyy maapallon väkiluvun voimakkaasta kasvusta: 1970-luvun alussa maailmassa oli 3.6 miljardia, nyt 7.6 miljardia ja 2050 ennusteen mukaan 9.5 miljardia ihmistä. Hiiltä ja bensaa palaa enemmän, kun on enemmän polttajia. Mikään toimenpide, joka ei huomioi massamaahanmuuton ja ilmastonmuutoksen todellista syytä ei tule toimimaan pitkällä aikavälillä.

Väestöstä 80% elää ns. kehitysmaissa. Liikkuminen maasta toiseen helpottuu koko ajan. Jos rajat ovat auki, tämä 80% väestöstä ei pian elä kehitysmaissa, vaan hakeutuu sinne missä resursseja on helpommin saatavilla. Ihmisten pelastaminen huonoista oloista: sortavalta hallinnolta, huonoilta resursseilta ja sodalta, nimeä sopiva syy ja ns. työperäinen maahanmuutto johtavat kohti resurssien jakautumista tasan. Jos rajojen ylläpitämiseen ei käytetä resursseja, lopputulos on muutaman kymmenen vuoden aikana sama kuin vesivärinapilla akvaariossa. Lopulta mikään määrä resursseja ei tule riittämään Suomen kokoisen maan rajojen ylläpitämiseen. Ainakin minä tekisin kaikkeni päästäkseni muualle, jos eläisin kehitysmaassa ja en näe siinä tavoitteessa mitään väärää lähtijän kannalta. 

Yleinen syy sotaan, rauhattomuuteen ja nälänhätään on resurssien vähäisyys väestönkasvun vuoksi. Maista, joissa turvallisuutta ja resursseja riittää kaikille on harvoin tarvetta massamuuttoihin muualle. On puhuttu, että ilmaston muuttuminen aiheuttaisi massamuuttoja juuri resurssien vähenemisen kautta. Historiallisesti ainoa eettisesti kestävä keino väestön määrän laskemiseen on ollut elintason nostaminen. Kohonnut elintaso johtaa aina lähes automaattisesti lapsimäärän pienenemiseen, kun harvemmille lapsille on mahdollista taata yhä parempi elintaso. Tehoikkain tapa laskea kehitysmaiden väestönkasvua ja siten myös 80% maailman väestöstä resurssien käytön kasvua onkin nostaa kehitysmaiden elintasoa.

No, kehitysmaiden elintaso on joka tapauksessa nousemassa. Tästä seuraa nykyistä teknologiaa käyttäen kuitenkin ympäristökatastrofi: meidän päästönormimme eivät päde rautanyrkillä ja kameralla hallitussa kommunistisessa Kiinassakaan. Miten ne pätisivät jossain Afrikan maassa, jossa taistellaan väestön hengissäpysymisen puolesta? Mikään hiilidioksidipäästöjen vähennystoimenpide, mitä voimme Suomessa tehdä ei voi kompensoida kehittyvän Afrikan vuoteen 2050 mennessä aiheuttamaa ilmastokuormitusta.  Ainoa toivo on, että kehitysmaat käyttäisivät elintasonsa nostamiseen jotain muuta kuin fossiilisiin polttoaineisiin pohjaavaa teknologiaa. Teknologian pitäisi olla halvempaa kuin olemassa oleva teknologia, mutta lähes saasteetonta. Harmi vain, tällaista teknologiaa ei ole olemassa.

Saasteetonta ja halpuutensa vuoksi olemassa olevaa saastuttavaa teknologiaa korvaamaan sopivaa teknologiaa pitäisi siis kehittää jossain. Kehitysmailla ei ole resursseja tähän. Meillä on vielä, mutta ei ole enää kauaa. Vuoden 2050 jälkeisellä 10 miljardin ihmisen maapallolla kellään ei ole enää niitä resursseja.

Johtopäätöksenä olisikin, että ainoa toimiva tapa pelastaa maailma on käyttää nyt välittömästi merkittävä osa kehittyneiden maiden bruttokansantuotteesta sellaisen teknologian kehittämiseen, joka on vähintään ilmastoneutraalia ja halvempaa kuin perinteinen hiileen ja raakaöljyyn perustuva teknologia. Kolmas ilmeinen vaatimus on se, että tällaista teknologiaa pitäisi lisäksi olla erittäin vaikeaa soveltaa sotilaskäyttöön.

Edellämainitun teknologian kehittäminen on vähintään kuulentojen tasoinen tehtävä, eikä varmasti tapahdu normaalien teknologiaa eteenpäin ajavien mekanismien (startupit, yritysten tuotekehitys, yliopistojen perustutkimus) kautta riittävän ajoissa. Se vaatii merkittävää valtiollista panostusta. Jotta ymmärtäisitte minkälaisista panostuksista puhun, muistuttaisin Apollo-ohjelman, ihmisen viemiseksi kuuhun maksaneen yli 105 miljardia euroa vuoden 2018 rahassa mitattuna. Mittakaava on siis hieman eri, kun vaikkapa kangaskasseihin siirtymisen hinta.

Kun teknologia on kehitetty, meidän pitäisi tehdä kaikki mitä voimme kehitysmaiden, ja samalla oman elintasomme ja koetun turvallisuuden, nostamisessa sellaiselle tasolle, että ihmiset kokevat parin- kolmen lapsen olevan riittävä määrä lapsia.  Meidän täytyy ensin kehittää ja sitten antaa kehitysmaille tulevaisuuden kannalta turvalliset työkalut oman elintasonsa nostamiseen paikanpäällä. Tätä siis tarkoittaisi käytännössä kehitysmaiden ihmisten todellinen auttaminen omissa maissaan ja tämä on se asia joka meidän pitää tehdä.

Perussuomalaiset ovat väärässä leikatessaan kehitysapua. Meidän tulisi tehdä kaikkemme nostaaksemme kehittyvien maiden elintasoa. Ilmaston tulevaisuus ja oma tulevaisuutemme massamaahamuuton kautta riippuu siitä. Vihreät ovat väärässä ajaessaan ympäristöveroja, koska teknologian kehittymistä hidastavat verotusratkaisut hidastavat ongelman ratkaisua. Tätä kriisiä ei selätetä aatteiden kehityksellä vaan teknologian kehittämisellä.  Kummankin ongelman todellinen syy on väestönkasvu ja ainoastaan väestönkasvuun puuttumalla nämä ongelmat voidaan ratkaista.




 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Tegnologia ei tuo ratkaisua kuluttamisen ongelmaan. Teknologian taso voi kasvaa, ja aina menee säästyvä tila, jollain tapaa, ja tehostetummin. Tässä ei auta edes pieni väkimäärä.

Väkipaljous ajautumana, voi olla paras kontribuutio vaadittavaan suuntaan, ja kivaa lisäksi se, että ei ole kenenkään erityissyy, vaan yhteisen toimintamme sivutuote.

Jos väestöpommi pysäyttää miettimään kestävyyttä toisella tapaa, kuin pisteitä kalastellen, viilaillen, lupaillen, ... niin väestöpaljous voi olla tosiaan pelastaja, tuhon sijaan.

Ei jää varaa olla muuttamatta toimintaa kokonaisuudessaan. Tällainen ratkaisee. Ajattelutapa ei voi tässä jäädä samaksi.

Ratkaisua voi lykätä, tosin tässäkin tulee raja vastaan, ja mahdollisuudet muutokseen vaikeutuvat entisestään, joka päivä.

Käyttäjän antsu1 kuva
Antero Metso

Olen pahoillani, mutta en ymmärrä yhtään mistä puhut.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset